Follow by Email

tiistai 6. marraskuuta 2012

Jennan ääni


Viime kesänä tein netin kautta rikosilmoituksen eräästä uutisotsikoihinkin päässeenstä irlantilaisrosvoporukasta. Sinänsä mitään hätää ollut kellään muulla kuin niillä kangstereilla. Meni viikko jos toinenkin, niin minulle soitti konstaapeli Tuimala. Kysyin nimeäni ja kun kerroin olevani Jenna, niin hänen tärkeimmäksi tutkinnan kohteeksi muodostuikin yht'äkkiä minun henkilöllisyyteni. Kysyi, että eikö Jenna ole naisen nimi. On se joo, ja Jenna löi Tuimalalle luurin kiinni. Eihän sitä ylikomisarioksi pääsisikään, jollei olisi noin terävä järjenjuoksu.

Pari kolme viikkoa ja Tuimala oli opetellut läksynsä, soitti uudelleen, mutta rikosilmoitus ei siitä mihinkää edennyt. Jos on EU- maasta, niin saa tehdä mitä tahansa Suomessa. Ei kiinnosta rikospoliisia sen enempää kuin verottajaakaan. No minulle aivan sama, mutta  tämän Tuimalan suhtautuminen vaikutti minuun sen verran, että pyysin lähetteen äänihuuli"leikkaukseen" välittömästi.  Huomenna on jonkinlainen kartoituskäynti, jossa selviää varmaan lisää ko. operaatiosta itsellenikin. Keväällä sitten se varsinainen operaatio - kaikkeahan on koko tämä transprosessin aikana saanut odottaa aina puoli vuotta kerrallaan, joskin tähän kartoituskäyntiin meni vain kolme kuukautta, hurraa HUSsille.

2 kommenttia:

  1. Tulipa käytyä eilen siellä kartoituksessa. Ei tarvinnut edes äänihuulia kuvata, kun löytyi kahden vuoden takainen kaunis kuva äänihuulistani. Muuten taas kerran melko turha käynti, josta tippuu vajaan kolmen kympin lasku. Meinasi mennä koko homma jälleen kerran ryssimiseksi(luetaan tässä tapauksessa: hussimiseksi), kun vastaanotossa ei täti muistanut painaa tallennusnappulaa, joten koko käyntivuoroni meinasi jäädä väliin. Puoli tuntia odoteltuani kysyin siltä hoitsulta, että mihin minun vuoroni jäi. Onneksi olin varautunut tähänkin riittävällä pysäköintiajalla.
    Leikkaus siis joskus tammi-helmikuussa ehkä. Vähän tuo pelottaa, sillä riskejä on. Voi ääni mennä huonommaksi ja äänen voimakkuus tulee ainakin laskemaan. Lisäksi ne ompeleet voivat revetä, jos liikaa alkaa huutelemaan. Pari viikkoa pitää olla ihan turpa kiinni ja voi mennä kolmekin kuukautta, ennen kuin ääni on kunnolla palautunut. Näin äänityöläiselle paha paikka - varsinkin, jos menee ääni kokonaan. Sitä vaan on aina ajatellut, että tässä prosessissa se suurin operaatio on SRS- leikkaus eli tuo alakerran korjaus, vaan se oli pikkujuttu. Ainakin minulle näyttää muodostuvan tämä äänihuulileikkaus todella suureksi asiaksi. Pistää miettimään, mitä sitä isona tekisi, jos menee ääni aivan piloille. Mutta elämä on riskejä täynnä ja tästä en enää peräänny.

    VastaaPoista
  2. Onpa kiva blogi! :) Pitääpä alkaa seuraamaan ahkerammin, nams.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.