Follow by Email

torstai 6. joulukuuta 2012

Hyvää itsenäisyyspäivää !



Näin juhliessamme Suomen 95. itsenäisyyspäivää, tuli mieleen ajatuksia omasta itsenäisyydestäni. Sen lisäksi, että olemme itsenäinen kansa, emmekä ota käskyjä mistään muualta, voi pohtia, kuinka itsenäinen sitä on ollutkaan ihan näin yksilön tasolla. Joo, tarkennetaan nyt ainakin, ettemme ota käskyjä ainakaan Moskovan suunnalta... ei ainakaan kovin paljoa. Eikä Brysselistä, ei ei.

Minun henkilökohtaisen itsenäisyyteni kunniaksi ei ole kukaan liputtanut ja pikemminkin löytyisi varmaan niitä, jotka mieluummin liputtaisivat kunniakseni lippu puolitangossa. Jos itse yritän miettiä, milloin sitten olisi minun itsenäistymiseni liputuspäivä, ei se ole helppo pohdinta ollenkaan. Onkohan sellaista päivää olemassakaan?

Lapsena asuessamme vielä kotona vanhempien tarkan valvonnan alla, ei voi puhua kovinkaan itsenäisestä elämästä. Minä tosin vanhempieni erottua kortteerasin äidin uusioperheen kyljessä reilut kymmenen vuotta. Äiti, hänen uusi miehensä ja heidän rakkauden tuloksensa - siskoni - he olivat perhe ja minä siinä sitten edelleen mukana yhtenä suuna lisää. Sukunimenikin oli eri, kuin muilla, mutta siitä sain päättää aivan itsenäisesti. Kotimme ovessakin oli ihan minua varten oma sukunimeni tuon toisen lisäksi. Elinkö siis itsenäistä elämää? No en todellakaan.

Vuonna yhdeksäntoistasataa ja yhdeksänkymmentäkaksi (1992) lähdin sitten opiskelemaan. Muutin Lahdesta Espooseen. Vaan muutin ilokseni ja onnekseni tulevan vaimoni kanssa yhdessä Lahdesta, kumpikin kotoaan - siis vanhempien helmoista. Ainakin Espoon kunnan viranomaisten mukaan me perustimme perheen, sillä puoli tuntia kestäneen neuvottelun jälkeen ja virkailijan käytyä vielä kysymässä esimieheltään, meidät kelpuutettiin espoolaisiksi, kirjoille Espooseen siis. Tuohon aikaan ei opiskelijan ollut helppoa päästä kunnan kirjoille, mutta meidän katsottiin olevan vakavissamme ja että olemme perustamassa perhettä. Viisi vuotta tuosta solmimme avioliitonkin. Mutta olinko minä silloin itsenäinen? Ensimmäiset viisi vuotta ei ollut sormuksen kahleita, mutta tiukka sidos yhteisen elämän eteen kuitenkin. Ei se ehkä ollut niin kovin itsenäistä. Luokkakavereilla oli paljon yhteisiä menoja ja meininkejä, joista jäin paitsi. Vaan ei se haitannut, vaikka tuo monelle niin rakas opiskeluaikojen hurlumheielämä jäikin väliin.

Vuosituhannen vaihteessa tuli sitten pankkikin mukaan kuvioon, kun ryhdyimme sen VIP- asiakkaiksi ja samalla asuntovelallisiksi. Siitä kahdeksan vuotta myöhemmin pankinjohtaja sai lisää aihetta riemuun, kun hankimme pätkän suomalaista rantaviivaa - osin velaksi, totta kai. Eli tämän yksilön itsenäisyys sai taas yhden naulan arkkuunsa, kun rahoituslaitos piti tiukasti ohjaksista kiinni.

Sitten koitti se ero, joka sitten lopullisesti sinetöitiin mm. noiden edellämainittujen omaisuuksien osalta kesäkuussa 2011. Niin se meni, että hitusen aiemmin minut oli tuomittu eroon jo ja tässä yhteydessä jäi sitten velatkin pois. Ei ollut enää virallisia sidoksia mihinkään. Olinko nyt viimeinkin ensimmäistä kertaa elämässäni itsenäinen? No en ollut. Olin muuttanut edellisenä syksynä jo nykyisen puolisoni kanssa yhteen. Joskus ennen tuota aikaa ajattelin, että jos joskus eroan, en koskaan ota itselleni enää muijaa, vaan elelen itsenäistä ja vapaata elämää. Niin se Murphy taas takertui pikkuseikkoihin ja pisti minut rakastumaan mieheen. En ottanut muijaa vaan ukon. Voi helvetti, että näin kävikin. No oikeasti puolisoni on kaltaiseni ja hyvää vauhtia matkalla tytöksi - tai oikeastaan on tyttö jo. Mutta en ehtinyt olemaan tässäkään välissä hetkeäkään vapaa ja itsenäinen. Pankista anoimme pallon jalkaan miltei heti kohta ja kuukausi siitä, kun edelliset velat oli pyyhitty pois, oli jo uusi koti ostettu ja pankki taas ohjaimissa. Uusi avioliitto solmittu sekin kolme kuukautta edellisen virallisesta loppumisesta.

Niin, en taida osata olla itsenäinen, mutta olen onnellinen näin. Eipä ole tarvinnut yksin taaplata täällä, vaan aina on ollut joku rinnalla. Ja siitä olen onnellinen, että taaplatessamme ei tarvitse suunnistaa venäjänkielisten tienviittojen mukaan, vaan selviydymme ihan suomeksi. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.