Follow by Email

torstai 20. joulukuuta 2012

Olemisen tekeminen

Pohdin tässä omaa olemistani nyt, kun on tullut taas yksi jakso päätökseen. No ei mikään suuren suuri elämän vaihe, mutta siitä kun minä palasin töihin Jennana, on nyt kulunut melkein 2,5 vuotta. Työni kautta olen hyvin paljon mitannut omaa olemassaoloani ja onnistumista vaatimattomassa olemisessani. Työni jakautuu selkeästi kevät- ja syksyperiodeihin ja nyt tuli sitten viides tämmöinen työjakso täyteen.

Alkuun oli oikeastaan ihan kaikki niin jännittävää ja pelottavaa, että oli vaikeaa keskittyä töihinsä. Pelkästään oman olemassaolon toteuttaminen oli tekemistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaiken joutui miettimään erikseen. Joudunhan työssäni kohtaamaan kymmeniä, satoja ja lopulta tuhansia ihmisiä, sillä kouluttajana ja luentoja pitäessä ei voi piileskellä. Koko ajan olen oppinut lisää niitä asioita, jotka toisessa tilanteessa äiti olisi varmaan opettanut, mutta nyt oli opit lapsena toisenlaiset - luulivat pojaksi. Ei ole oikeastaan ihan helppoa yht'äkkiä "vaihtaa" sukupuoltaan. Vaikka se sukupuoli korjataan pillereillä, veitsellä ja juridiikalla, niin arkipäivän elämässä tämä on kyllä enempi tai vähempi sukupuolenvaihdos. Vaikka naiseutensa on sisäisesti kokenut vuosikausia, mutta koska kokemansa on joutunut piilottamaan kanssaihmisiltään, on naisena elämisen käytännönharjoittelu ollut miltei olematonta. Elä siinä nyt jotain elämää kaapissa piileskellen. Ei tahdo onnistua oikein mikään eläminen. Siispä, kun kaapinovet viimein sai potkittua auki ja saranoiltaan, niin siitä asti on saanut ja joutunut harjoittelemaan - oppimaan tätä uutta elämäänsä.

Nyt tai oikeastaan jo kauan, en tiedä mistä asti, olen ehkä osannut jo olla ilman ihmeempiä tekemisen tuskia. Silti tämä on koko ajan oppimista, mutta sitähän elämä on. Tämä on kuin olisi ollut ensin väärällä alalla ja sitten pääsi uudelleenkoulutukseen. Peruskurssi jäi vain suorittamatta ennen erikoistumiskoulutusta ja ne jutut pitää nyt sitten suorittaa itseopiskeluna ja oma onnistumisenilo toivottavasti arvosanana tästä elämänkoulusta.

1 kommentti:

  1. Joku saattaa ajatella, että miksi kukaan lähtee tämmöiseen ruljanssiin mukaan, jos se on niin pelottavaa ja kauheaa. Moni uusi asia alkuun on, mutta silti en päivääkään vaihtaisi tästä uudesta elämästäni pois. Jos saisin valita, että olisin mies tai nainen ilman tätä trans- ominaisuutta, niin en siltikään vaihtaisi. Olen tyytyväinen olemiseeni. Vain näin olen saanut kokea kummankin puolen näkökulmasta elämänmenoa ja se on ihana rikkaus, kun lopulta lasketaan, mitä tuli matkanvarrella tehtyä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.