Follow by Email

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Minun juureni - onko niitä?

Kun on oma isäkin ollut koko ikänsä aika irrallaan muusta suvustaan, niin ei ole tullut suku tutuksi siltä puolen. Äidin puolelta vähän paremmin, mutta viimeistään nyt, kun pojasta tulikin tyttö, on selkeästi ollut havaittavissa jonkin sortin ujostelua. Kadonnut on niin tädit kuin serkutkin, joten jätin tuohon sukutauluunkin merkitsemättä äitiäni lukuunottamatta muut. Kiinnostus on enempi tuolla isän suvussa eli Kauppilan suvussa, jonka olemassaolo ei ainakaan vaarini isästä kiinni ole ollut. Liekö tuo muuta on ehtinytkään tekemään kuin lisääntyä. Sen sijaan tämä minun sukuhaarani on päättyvä minuun. Isäni oli vanhempiensa ainut lapsi samoin kuin minäkin olen ainut isäni jälkeläinen. Minulla ei lapsia ole eikä nyt enää siis tulekaan näiden tiettyjen muutosten seurauksena, joten Kauppiloita saa hakea toisaalta.

Tuossa alla on vajaan päivän selvityksen pohjalta tehty sukutaulu, jos siitä on vaikka hyötyä jollekulle Kauppilan suvun "kakaralle". Ruovesi ympäristöineen taitaa olla ollut enimmäkseen Kauppiloiden reviiriä ja soidinmaita, joskin levinneisyys ympäri laajaa maatamme ja jopa laajemmallekin näyttää tapahtuneen jo hevosrattaiden aikaan. Joku sukulainen minulle soitteli ja oli kovin närkästynyt, kun en isääni haudannut Ruovedelle, kuten kunnon Kauppilan olisi tullut tehdä. Vaan kun isäni ei maksanut kirkon jäsenmaksua, olisi minun Ruoveden kirkkoherranviraston mukaan pitänyt viedä mukanani oma pastori ja kanttorikin, mikäli hautajaisissa olisi halunnut veisata säestyksen kera. Niinpä päätin asiat toisin, koska palkkalistoillani ei tuohon aikaan ollut ketään pastoriksi tai kanttoriksi itseään tituleeraavaa - ei ole muuten nytkään ja kirkon kerhomaksunkin osalta seurasin isäni esimerkkiä, joten ei taida semmoiset seremoniamestarit minun kauttani järjestyäkään, jos joku tarvii, mutta eihän haittaa.


Minun juureni ovat siis tuolla Hämeen sydänmailla Ruovedellä, jossa muutaman kerran itsekin pienenä ehdin käydä tutustumaan maaseudun elämänmenoon. Paljoa en muista niistä ajoista, mutta toisaalta olen yrittänyt unohtaakin menneisyyteni, varsinkin tuon lähimenneisyyden. Nyt on ehkä pientä kiinnostusta tullut selvitellä joitakin asioita etenkin tuolta kaukaa vuosien takaa. Nyt näitä selvittelen ja kaivelen, kun ei ole enää ketään kertomassa asioista. Ehkä piipahdan joskus sinne käymäänkin. Varokaa vaan, transihmisiä tulossa kylään - eikä vain yksi !



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.