Follow by Email

perjantai 8. helmikuuta 2013

Jennan ääni - Osa 3 - Kurkunleikkaajien sairaala

Näin on sitten koettu tämäkin leikkausoperaatio - äänihuuliplastia. Tapahtumapaikkana siis HYKS, Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka ja ajankohta eilen 7.2.2013. Lähetteessä ei ollut vielä tarkkaa kellonaikaa, joten se tarkentui maanantaina, kun hoitaja soitti ja kertoi ohjeet. Paikalla olisi oltava klo 11:00 ja leikkaus alkaisi klo  12:00. Ja mikä hienointa, nuo aikataulut pitivät suhteellisen mukavasti. Lisäksi on heti alkuun annettava tuonne päiväkirurgian koko henkilökunnalle isot kehut, sillä kaiken kiireensä keskellä he olivat ihanan ystävällisiä ja auttavaisia joka käänteessä.

Vaatteiden vaihto tapahtui siihen varatussa erillisessä pienessä huoneessa, johon henkilökohtainen omaisuus jätettiin lukittuun kaappiin. Siitä pääsinkin sitten odottamaan Lepolaan nojatuoliin H- hetkeä. Odotella sai jonkin aikaa, sillä olin itse reilusti etuajassa jo ilmoittautumassa. Odotellessa nieleskelin valmistelevat pillerit kitaani. Suurin piirtein vartin vaille 12 pääsin sänkyyn ja leikkaava lääkärikin kävi siinä jututtamassa, ennen leikkaussaliin viemistä.

Leikaussalissa ei kauaa nokka tuhissut, kun olin jo letkuissa, pari sanaa ja hyvää yötä. Kello 12:10 oli muistaakseni tarkka aika, milloin taju lähti. Puolikahdelta minut heräteltiin onnistuneen leikkauksen jälkeen. Heräsin viime kevään kokemukseen verrattuna aika hyvin. Heräämistä auttoi varmaan osin se, että otin vain puolikkaan Diapamin ennen leikkausta - hoitajien suostumuksella toki.

Lepolaan takaisin toipumaan ja pian siihen kiikutettiinkin jo mehua, mehujäätä ja jugurttia. Tunti tai puolitoista huilia ja pääsin pukukopille soittamaan kultille, että voi alkaa tulla hakemaan minut pois. Ennen tätä sain jo kassistani päiväkirjan, jota ilman en lähden kotipihan roskista kauemmaksi.

Kotimatka oli aika raskas, sillä alkoi tulla pahoinvointia, liekö johtui vielä nukutusaineesta. Ilta meni huonovointisena ja lepäillessä. Yöllä nousi kuume, noin 38 astetta oli lämpöä aamulla, mutta nyt iltapäivään mennessä on taas parempi.

Ja lopputulos? Ei voi vielä tietää, mutta ääni on ihan kamala. Puhumista pitää välttää, mutta ei tässä kyllä tee mieli paljoa raakkuakaan. On kuin kauhuelokuvasta repäisty tämä kähinä. Muuten tuo kurkku ei kovin kipeältä tunnu ja jonkinlaista kiinteätä ruokaakin voi syödä, kunhan muistaa pureskella huolella. Lopputulosta odotellessa kerron lisää myöhemmin...

2 kommenttia:

  1. Paranemisia kurkkuselle :) t titi

    VastaaPoista
  2. Kiitos titi, eiköhän tämä tästä. Kaksi viikkoa pitää malttaa vaan olla hiljaa, mikä voi olla minulle aika vaikeaa.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.