Follow by Email

lauantai 11. toukokuuta 2013

Pientä harmia, mutta eihän haittaa?

Kävin kurkunleikkaajien sairaalassa "jälkitarkastuttamassa" äänihuulileikkauksen tuloksen. Kolme kuukautta on siis kulunut tuosta leikkauksesta eikä ääni ole palautunut kuntoon. Tohtori katsoi sillä oksettavalla laitteellaan ensi kurkkun kautta lopulta sieraimen kautta, kun ei siitä muuten tullut mitään. Siellä oli jotain, mistä hän oli kuullut puhuttavan, mutta ei ollut koskaan aiemmin itse nähnyt. En muista lääketieteellistä termiä, kun en saanut käynnistä muuta dokumenttia kuin uuden ajan elokuulle ja laskun, mikä tipahtaa postilaatikkoon varmaan ensi viikolla. Niin, minulla on kurkussani jotain harvinaista eli joku patti siihen äänihuulten eteen on muodostunut ja se haittaa puhumista. Pattia ei kuitenkaan kuulemma kannata ainakaan vielä leikata, koska ne tyypillisesti - siis silloin harvoin, kun sellaisia tulee - paranevat itsestään. Nyt siis kähisen taas kolme kuukautta ja toivon tuon patin paranevan. Jollei se parane, niin ilmeisesti jonottelen taas uuteen leikkaukseen kolme kuukautta tuosta elokuun tarkastuskäynnistä laskien ja sitten parannellaan jälleen toiset kolme kuukautta. Eli näin huonosti käydessä ääneni ja parantuminen kestää ainakin vuoden ensimmäisestä leikkauksesta. Alkaa haittaamaan työntekoa melkoisesti, jos vuoden kestää, että voi alkaa taas puhumaan kunnolla.

Tämmöinen osuu erittäin harvoin kohdalle, mutta olisin minä mieluummin kelpuuttanut vaikka lottovoiton silläkin uhalla, että sitten olisin rikas paskiainen. No, ehkä tämä vielä kääntyy parempaan ja ääni paranee kuntoon eikä lottovoittoakaan joudu saamaan. Loppu hyvin - kaikki hyvin - toivottavasti.

No ei ole nyt kurkku ihan EU- direktiivin mukainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.