Follow by Email

tiistai 28. toukokuuta 2013

Selviytymisopas ahdasmieliseen maailmaan

Kun silloin joskus kauan sitten eli vajaa kolme vuotta taaksepäin aloitin tämän Jennan elämän, niin epäilin suuresti tulevaisuudennäkymiäni. Vaan hyvinhän tässä pyyhkii, voisi kai jo nyt todeta. Joskus, tosin nykyisin jo hyvin harvoin tulee eteen tilanteita, mitkä pistäisivät vaikkapa vihaksi. No tänään yksi kollega taas pojitteli. Tuo pojittelu on jäänyt pois miltei kokonaan, kun olen aika tietoisesti tehnyt kaikkeni, että en ainakaan pojalta näytä. Edellistä pojittelevaa naista aloin vastapainoksi äijittelemään, niin kyllä se siitä asettui. Tämänpäiväinen on vielä kostamatta, mutta sopivan tilaisuuden tullen ja mielellään ihan julkisesti saa takaisin.

Niin, ei oikeastaan ole juurikaan ollut mitään hämminkejä paria punaniskaa lukuunottamatta. Ja viis niistä. Oma rohkeus - ei kuitenkaan mitään uhkarohkeaa - se on se, millä pääsee hyvään alkuun. Silleen itsevarmaa ja määrätietoista käyttäytymistä naisena, niin kukaan ei tule enää kyseenalaistamaan yhtään mitään. Työpaikalla auttaa sopiva ripaus itseironiaa, niin kanssaihmisten on ehkä helpompi suhtautua tämmöiseen heille ehkä uuteen ja vieraaseen asiaan, kuten transsukupuolisuus varmaan monelle on. Asiasta voi vitsailla itsekin. Voi antaa vähän tilaa toisillekin siinä samalla heittää huulta, vaikka ihan kaikkea törkeilyä ei pidä niellä. Alku on hankalaa, sillä kotikasvatuksesta on jäänyt monta metriä pois naisoppia. Naisellista käyttäytymistä ja elekieltä saa opetella pitkään, jotta siitä tulee luonnollista. Näin se meni ainakin minulla. Ja ei voi odottaa toisten hyväksyntää, jollei hyväksy itse ensin itseään.

Tämä jätkä inhoaa pojittelua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.