Follow by Email

perjantai 6. syyskuuta 2013

Jennan ääni - Osa miljoonayksi - Paluu kurkunleikkaajien sairaalaan

Se oli sitten eilen - Laryngoplastia et suturatio comissurae anterioris et lasercordomia ja siihen vielä lisäksi Extirpatio granulomae plicae vocalis sin. Semmoista siis eilen eli granulooman poisto ja laryngoplastia eli äänihuulijutut uusiksi. Granulooma eli se patti äänihuulten edessä oli jonkinlainen pussi, mikä oli kasvanut edellisten ompeleiden ympärille.

No nyt on operaatio tehty uusiksi ja se meni "taas" ihan hyvin. Aikataulukin piti upeasti, sillä koska olin jo puolituntia etuajassa sairaalassa, niin leikkausoperaatio alkoi hyvin loogisesti jo tuntia ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Ja jälleen kerran on kehuttava henkilökuntaa ja lääkäriä, että ovat tosi ystävällisiä. Ei missään vaiheessa ehtinyt tulla oloa, että minusta ei huolehdittaisi. Leikkauksen ajaksi järjestyi oikein mukavia uniakin katseltavaksi. Harmi vaan, että jäi uni kesken.

Voi olla, että suhtaudun vähän pessimistisesti lopputulokseen, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen, että ei ole tullut samanlaisia kipuja kuin viimekerralla tuli leikkauksesta seuraavana päivänä. Lisäksi silloin leikkauksen jälkeisenä yönä nousi kova kuume, eikä nyt sellaisestakaan ollut tietoa. Jos nyt malttaisi olla hiljaa kaksi viikkoa, niin ehkä tällä äänellä vielä jotain tekee. Ehkä nämä minun laulut eivät ole vielä sittenkään laulettu, vaikka tosin minun instrumenttini onkin koskettimet ja rummut ensin mainittu tärkeämpänä.

Kun sanoivat, että minulla on verenpaineet korkeat, niin tuli mieleen, että onko tämän hanan tarkoitus jäädä paineenalennusventtiiliksi, kun se oli tuossa räpylässä vielä kotiinlähdön hetkilläkin.
Leikkauksen jälkeen tuntui, että pitää ravata vessassa yhtenään, vaikka mitään tuskin olin juonut sitten edellisen illan. Syy roikkui tuossa telineessä - leikkauksen aikana meni ainakin tuo litra tippaa.
Kello, siitä sai tiedustella ennen nukutusta, heti herättyään ja vähän joka käänteessä. Tämä on tarkka juttu, että tietää, kauanko mikäkin kesti. Ja löytyihän tuolta kellokin lopulta naapurikopin sermin takaa päiväsalissa juuri, kun olin jo melkein kotii lähdössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.