Follow by Email

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ikähaitarin kadonnut oktaavi

Jaa mikä on kadonnut? No ainakin kamala määrä ikävuosia on tullut ja nuoruus kadonnut. Tänään tuli semmoinen lukema mittariin, että nyt olen lähempänä viittäkymmentä kuin neljääkymmentä. Tämä on aivan kauheeta! Vielä kun lisätään suolaa haavoihin, ja ajatellaan, että puolisoni on vastaavasti lähempänä kolmeakymmentä kuin neljääkymmentä, niin äkkiä laskien meidän ikäero on 20 vuotta - ihan yht'äkkiä vaan. Ihan kuin ikähaitarissa olisi oktaavi hukassa. No totuus on toki vähemmän karu, eikä tuota ikä eroa noin paljoa ole, vain vajaa 11 vuotta. Joo, en ole puuma, en. Kyllä tässä silti tuntee joskus itsensä jo vanhaksi, vaikka eläkeikään on vielä sata vuotta matkaa. On se hyvä, että edes nelikymppisenä tulin järkiini ja pistin asiat mallilleen. Olisin toki voinut jo aiemminkin Jennaksi ryhtyä, mutta Juha piti kiinni kynsin ja hampain olemassaolostaan. Kateellinen olen niille nuorille, joilla on rohkeutta toteuttaa itseään parikymppisenä.

Toisaalta, seura tekee kaltaisekseen - näinhän sanotaan. Kyllä tuo puoliso minut pitää jollei nuorena, niin nuorekkaana. Ei ainakaan hiukset ole harmaat, sillä väriä löytyy. On toi oma väri - luonnonpunaiset - uskokaa pois.

0123456789

2 kommenttia:

  1. Ajauduin ircin kautta lukemaan blogiasi ja vitsi sä oot upea persoona! Toivottavasti nautit elämästäsi ja toteutat ittees just niinkuin haluat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi <3 Parhaani mukaan itseäni toteutan nyt, kun alkuun olen päässyt. Ja samaa toivon kaikille muillekin, uskallusta olla oma itsensä. Valitettavan usein vain menee vuosikausia ennen kuin kantti kestää. Tämä koskee monia muitakin asioita kuin vain näitä transjuttuja ja jotain kaapista ulostuloa. Tsemppiä kaikille, jotka eivät vielä uskalla jotain!!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.