Follow by Email

maanantai 14. lokakuuta 2013

Isän ja tyttären koira

Muistellaas vähän taas menneitä. Tulipa mieleen hauska tapahtuma tuolta reilun kolmen vuoden takaa. Oli varmaan jotain kesää 2010 ja ensimmäisiä kertoja olin koiraa ulkoiluttamassa tämän identiteettimuutoksen jälkeen. Olin minä jo aiemminkin joskus käynyt ulkosalla naiseksi pynttäytyneenä - sitähän sanotaan tiitteilyksi, eikös niin. Mutta koiran kanssa on hankalampaa mennä, koska koiran ulkoiluttajat tuntevat toisensa usein heidän koiristaan. He tunnistavat koiran ensin ja sitten vasta ulkoiluttajan. Näin se menee ainakin itselläni.

Olin siis viemässä koiraa läheisessä puistossa, kun vastaan tuli tuttu koira emäntänsä kanssa. Vaikka oli tuolloin jo 24/7- moodissa ja elin siis kokoaikaisesti naisena, niin alku oli monin tavoin hankalaa ja moni tilanne ujostutti ja pelotti. Vaan ei auttanut kuin kohdata tuokin "tuttu" koiraihminen. Sitten se hauska juttu. Koirat kohtasivat ja tämä koiran emäntä ei selvästikään tuntenut minua, vaikka olimme lukuisat kerrat tavanneet koiralenkillä ja jutelleet. Koirani hän tunnisti kyllä ja hämmästeli, että eikös sitä ole yleensä ulkoiluttanut joku vähän vanhempi mies. Kysyi minulta, että oliko tämä mies minun isäni. Oli se vaan hauskaa. En muista mitä vastasin, mutta kiersin jotenkin kysymyksen ja jätin hänet omaan käsitykseensä tilanteesta. Minua on siis luultu oman itseni tyttäreksi, jonka isä olin aikaisemmin. On se vaan niin hauskaa.

Isän ja tyttären koira

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.