Follow by Email

lauantai 23. helmikuuta 2013

Vaatteita, aikuisten kokoja kiitos

Näin kevään kynnyksellä tulee aina hirmuinen hinku hankkia jotain kivaa uutta vaatetta. Löysin netistä aivan ihanat Niken nilkkurit koroilla - vihreät. Kengille kaveriksi haeskelin Cellbesin vihreän mokkatakin. Ihanat keväiset värit, joten ei muuta kuin tilaamaan. Nilkkureita ei tältä mantereelta löydy minun kokoani, joten sinnikkäänä etsijänä löysin dollarihintaiset. Vaan kun olin tilaamassa, oli nuo vihreät nilkkurit jo poistettu koko valikoimasta. Se siitä sitten, unohdetaan vihreät niin kenkien kuin takin osaltakin.

Tilausta sisään korkonilkkureista, jotka ovat valkoiset ja niissä on sinistä ja pinkkiä silleen hienokseltaan. Tilaus onnistuu ja varastosaldo näyttää minulle ihan riittävät noin 600 kpl. Ihanaa, nyt vai etsimään muuta väriin sopivaa vaatetta. Lindexiltä löytyy juuri samaa sinistä oleva kiva paita ja sama paita myös pinkkinä. Seuraava takaisku on, kun verkkokauppa ilmoittaa jo tilatuista kengistä, että ovat silleen niin kuin " out of stock", joten se siitä ja antaa olla koko Niken monojen, kun ei kerran onnistu. Valkoinen biker- takkikin olisi ollut hakusessa, mutta siitä en vielä ehtinyt löytää edes kokoa.

Tämmöistä tämä on näiden vaatteiden kanssa, kun on vähän isompi jalka tai muuten vähän kookkaampi. Ei löydy mitään. Pitää alkaa varmaan itse tuomaan maahan, jos vaikka sitten...







perjantai 15. helmikuuta 2013

Jennan ääni - Osa 4 - Sound Check

Se olisi sitten viikko ja vähän päällekin nyt tuosta äänihuulileikkauksesta. Ääntäni olen säästellyt, kuten ohjeistus kuului - kaksi viikkoa silleen hys hys. Pariin ensimmäiseen päivään ei ääntä saanut aikaan muuten kuin kuiskimalla. Siitä on jo tultu nyt paljon parempaan tilanteeseen ja vaikka ääntä pitää vielä viikko säästelläkin, niin nyt voi jo jotain puhuakin. Vaan ei tuo vieläkään ole edes sellaista ääntä muistuttava, mihin voisi tyytyväinen olla. Joka aamu herätessä on jännittävää, millainen törähdys tuolta suusta tulee, kun sen avaa. Nyt on silti taas jonkinlainen luottamus siihen, että ääni vielä palaa takaisin.

Tämän hetken käytännön tilanne on jokseenkin se, että ääni on kuin pitkän flunssan jälkeen - maassa ja käheä. Ääni rasittuu helposti, jos yrittää liikaa höpöttää, joten menee nopeasti kuiskimiseksi ja sitten ihan hiljaa mököttämiseksi.

Lääkärin lausunto tuli postissa ja se kertoo tehdyksi toimenpiteeksi laryngoplastia et suturatio comissurae anterioris et laser cordotomia - ihan selkee tapaus.

Toimenpidekuvaus: Kremerin pidempi skooppi äänihuulitasoon, teippiverestyksellä saadaan etukomissuura näkyviin. Etukolmannesten mediaalireunan verestys molemmin puolin saksilla ja pihdeillä. Tämän jälkeen 4.0 Vicryl suturat kahteen pisteeseen apponoimaan verestetty mediaalipinta, jolloin etukomissuura käytännössä siirtyy etu-keskikolmanneksen rajalle. Ompeleet näyttävät pysyvän nätisti, laserkordotomiaviillot mahdollisimman lateraalisesti lihakseen asti proc vokaalisesta etukomissuuran tietämiin. Todetaan tulos siistiksi ja larynx turpoamaton. Skooppi pois ja hampaat intaktik. Heräämössä todetaan selvästi korkeampi ääniala.

Semmoinen tarina, josta allekirjoittanut ymmärsi sen, että ompeleet pitää ja paikat eivät olleet hävyttömästi turvonneet. Myös hampaat ovat operaation jälkeen vielä tallessa. Äänialakin oli vissiin  korkeampi joo, vaikka ihan tällä hetkellä ei siltä kuulostakaan.

Korkeampaa äänialaa odotellessa minä lähden törisemään kauppaan ja hakemaan viikonlopun eväitä.

Trööt, trööt...

perjantai 8. helmikuuta 2013

Jennan ääni - Osa 3 - Kurkunleikkaajien sairaala

Näin on sitten koettu tämäkin leikkausoperaatio - äänihuuliplastia. Tapahtumapaikkana siis HYKS, Korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka ja ajankohta eilen 7.2.2013. Lähetteessä ei ollut vielä tarkkaa kellonaikaa, joten se tarkentui maanantaina, kun hoitaja soitti ja kertoi ohjeet. Paikalla olisi oltava klo 11:00 ja leikkaus alkaisi klo  12:00. Ja mikä hienointa, nuo aikataulut pitivät suhteellisen mukavasti. Lisäksi on heti alkuun annettava tuonne päiväkirurgian koko henkilökunnalle isot kehut, sillä kaiken kiireensä keskellä he olivat ihanan ystävällisiä ja auttavaisia joka käänteessä.

Vaatteiden vaihto tapahtui siihen varatussa erillisessä pienessä huoneessa, johon henkilökohtainen omaisuus jätettiin lukittuun kaappiin. Siitä pääsinkin sitten odottamaan Lepolaan nojatuoliin H- hetkeä. Odotella sai jonkin aikaa, sillä olin itse reilusti etuajassa jo ilmoittautumassa. Odotellessa nieleskelin valmistelevat pillerit kitaani. Suurin piirtein vartin vaille 12 pääsin sänkyyn ja leikkaava lääkärikin kävi siinä jututtamassa, ennen leikkaussaliin viemistä.

Leikaussalissa ei kauaa nokka tuhissut, kun olin jo letkuissa, pari sanaa ja hyvää yötä. Kello 12:10 oli muistaakseni tarkka aika, milloin taju lähti. Puolikahdelta minut heräteltiin onnistuneen leikkauksen jälkeen. Heräsin viime kevään kokemukseen verrattuna aika hyvin. Heräämistä auttoi varmaan osin se, että otin vain puolikkaan Diapamin ennen leikkausta - hoitajien suostumuksella toki.

Lepolaan takaisin toipumaan ja pian siihen kiikutettiinkin jo mehua, mehujäätä ja jugurttia. Tunti tai puolitoista huilia ja pääsin pukukopille soittamaan kultille, että voi alkaa tulla hakemaan minut pois. Ennen tätä sain jo kassistani päiväkirjan, jota ilman en lähden kotipihan roskista kauemmaksi.

Kotimatka oli aika raskas, sillä alkoi tulla pahoinvointia, liekö johtui vielä nukutusaineesta. Ilta meni huonovointisena ja lepäillessä. Yöllä nousi kuume, noin 38 astetta oli lämpöä aamulla, mutta nyt iltapäivään mennessä on taas parempi.

Ja lopputulos? Ei voi vielä tietää, mutta ääni on ihan kamala. Puhumista pitää välttää, mutta ei tässä kyllä tee mieli paljoa raakkuakaan. On kuin kauhuelokuvasta repäisty tämä kähinä. Muuten tuo kurkku ei kovin kipeältä tunnu ja jonkinlaista kiinteätä ruokaakin voi syödä, kunhan muistaa pureskella huolella. Lopputulosta odotellessa kerron lisää myöhemmin...