Follow by Email

tiistai 28. toukokuuta 2013

Selviytymisopas ahdasmieliseen maailmaan

Kun silloin joskus kauan sitten eli vajaa kolme vuotta taaksepäin aloitin tämän Jennan elämän, niin epäilin suuresti tulevaisuudennäkymiäni. Vaan hyvinhän tässä pyyhkii, voisi kai jo nyt todeta. Joskus, tosin nykyisin jo hyvin harvoin tulee eteen tilanteita, mitkä pistäisivät vaikkapa vihaksi. No tänään yksi kollega taas pojitteli. Tuo pojittelu on jäänyt pois miltei kokonaan, kun olen aika tietoisesti tehnyt kaikkeni, että en ainakaan pojalta näytä. Edellistä pojittelevaa naista aloin vastapainoksi äijittelemään, niin kyllä se siitä asettui. Tämänpäiväinen on vielä kostamatta, mutta sopivan tilaisuuden tullen ja mielellään ihan julkisesti saa takaisin.

Niin, ei oikeastaan ole juurikaan ollut mitään hämminkejä paria punaniskaa lukuunottamatta. Ja viis niistä. Oma rohkeus - ei kuitenkaan mitään uhkarohkeaa - se on se, millä pääsee hyvään alkuun. Silleen itsevarmaa ja määrätietoista käyttäytymistä naisena, niin kukaan ei tule enää kyseenalaistamaan yhtään mitään. Työpaikalla auttaa sopiva ripaus itseironiaa, niin kanssaihmisten on ehkä helpompi suhtautua tämmöiseen heille ehkä uuteen ja vieraaseen asiaan, kuten transsukupuolisuus varmaan monelle on. Asiasta voi vitsailla itsekin. Voi antaa vähän tilaa toisillekin siinä samalla heittää huulta, vaikka ihan kaikkea törkeilyä ei pidä niellä. Alku on hankalaa, sillä kotikasvatuksesta on jäänyt monta metriä pois naisoppia. Naisellista käyttäytymistä ja elekieltä saa opetella pitkään, jotta siitä tulee luonnollista. Näin se meni ainakin minulla. Ja ei voi odottaa toisten hyväksyntää, jollei hyväksy itse ensin itseään.

Tämä jätkä inhoaa pojittelua

lauantai 11. toukokuuta 2013

Pientä harmia, mutta eihän haittaa?

Kävin kurkunleikkaajien sairaalassa "jälkitarkastuttamassa" äänihuulileikkauksen tuloksen. Kolme kuukautta on siis kulunut tuosta leikkauksesta eikä ääni ole palautunut kuntoon. Tohtori katsoi sillä oksettavalla laitteellaan ensi kurkkun kautta lopulta sieraimen kautta, kun ei siitä muuten tullut mitään. Siellä oli jotain, mistä hän oli kuullut puhuttavan, mutta ei ollut koskaan aiemmin itse nähnyt. En muista lääketieteellistä termiä, kun en saanut käynnistä muuta dokumenttia kuin uuden ajan elokuulle ja laskun, mikä tipahtaa postilaatikkoon varmaan ensi viikolla. Niin, minulla on kurkussani jotain harvinaista eli joku patti siihen äänihuulten eteen on muodostunut ja se haittaa puhumista. Pattia ei kuitenkaan kuulemma kannata ainakaan vielä leikata, koska ne tyypillisesti - siis silloin harvoin, kun sellaisia tulee - paranevat itsestään. Nyt siis kähisen taas kolme kuukautta ja toivon tuon patin paranevan. Jollei se parane, niin ilmeisesti jonottelen taas uuteen leikkaukseen kolme kuukautta tuosta elokuun tarkastuskäynnistä laskien ja sitten parannellaan jälleen toiset kolme kuukautta. Eli näin huonosti käydessä ääneni ja parantuminen kestää ainakin vuoden ensimmäisestä leikkauksesta. Alkaa haittaamaan työntekoa melkoisesti, jos vuoden kestää, että voi alkaa taas puhumaan kunnolla.

Tämmöinen osuu erittäin harvoin kohdalle, mutta olisin minä mieluummin kelpuuttanut vaikka lottovoiton silläkin uhalla, että sitten olisin rikas paskiainen. No, ehkä tämä vielä kääntyy parempaan ja ääni paranee kuntoon eikä lottovoittoakaan joudu saamaan. Loppu hyvin - kaikki hyvin - toivottavasti.

No ei ole nyt kurkku ihan EU- direktiivin mukainen

tiistai 7. toukokuuta 2013

Taas vähän väriä elämään

Piti vapuksi laittaa tuo luvattu pinkissimo. Alkoi vähän jo blondina olo tympiä. Joten nyt mennään tovi tällä värillä. Muutenkin pitää jotain kivaa olla tähän kurjuuden keskelle. Ääni ei toimi toivotusti edes nyt kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Rähinää ja rohinaa riittää, kokeilin koulutushommiakin viimeviikolla taas ja kyllä se on vaikeaa. Huomenna on tarkastuskäynti kurkunleikkaajien sairaalassa, joten saa nähdä, mikä on tuomio. Meneekö operaatio uusiksi, vai onko tämä ammattitaitoisen kirurgin näkemys toivotunlaisesta lopputuloksesta. Ensi viikolla olisi edessä kolme päivää koulutushommia taas ja olen aivan varma, ettei tule onnistumaan. Jos minulta nyt kysyttäisiin, että suosittelenko äänihuulikirurgiaa, niin jäisi suosittelematta. Pitää olla tosi huono äänen alkutilanne, jotta voisi suositella kokeilemaan - ehkä sellaisena viimeisenä oljenkortena ainoastaan. Toisaalta tämä on vain minun yksittäinen kokemukseni. On tämä leikkaus kaiketi jollain joskus onnistunutkin. Vaan huomisen jälkeen kerron tästä äänestä ehkä jotain lisää vielä.


Jos seuraisin MM- lätkää, niin tähän sopisi se pinkki Suomen pelipaita kaveriksi