Follow by Email

maanantai 29. heinäkuuta 2013

3000 sivua elämää

Kaappi, sen hajoitin atomeiksi. Vanha minä, se haalistui ja katosi. Elämä, se vaan jatkuu. Päiväkirja, siinä on kaikki. Päiväkirjaa on jo 3000 sivua. Olen kirjoittanut sitä joka ikinen päivä 26.4.2010 alkaen ja nyt tuli 3000 sivua täyteen. On tosin tunnustettava, että viime aikoina on jäänyt paljon lyhyemmiksi kirjoitukset. Ihmeellinen asia on se, että aina kun on jotain murheita tai suuria pohdintoja meneillään, syntyy noita sivuja paljon enemmän. Alkuun päiväkirja oli minulle jonkinlainen henkireikä, mihin kirjoittaessani ne asiat oikeastaan vasta hahmottuivat itsellenikin. Se on ollut parasta terapiaa, mitä voisi kuvitellakaan. Seuraavassa jotain katkelmia minulle aika merkittävältä päivältä 18.6.2010, jolloin tuo kaappi, jossa olin siihen asti yksin nököttänyt, se sai mennä iäksi.




18.6.2010 Transpäiväkirja, 54. päivä

Kirjoitan tätä kädet vapisten. Vatsani on aivan sekaisin ja henki tahtoo salpautua. Tänään on se päivä, jolloin kaikki työkaverini saavat luettavakseen toimistotiedotteen, jossa kerrotaan Jennasta. Lähden itse kohta lääkärissä ja toivottavasti myös lääkäriltä saatuani tarvittavan todistuksen maistraatissa käymään nimeä vaihtamassa. Kun tulen tuolta reissulta takaisin töihin, on siellä luultavasti piru irti.

Olen pohtinut tulevaa nimeäni yhä uudelleen ja uudelleen ja voi hyvin olla, että otan toiseksi nimekseni äitini aikoinaan varanimeksi miettimän nimen, jos olisin ollut tyttö. Nimeni tulee olemaan siis Jenna Kristina.

Lääkärissä T-polilla istuessani:

Katsoin juuri kännykästäni sähköpostit. Toimistotiedote oli tullut klo 8:37 eli nyt tämä on sitten töissä kaikkien tiedossa. Kaikki aikaisempi elämä on taakse jäänyttä elämää. On muuten aika jännittävää mennä täältä takaisin töihin, suorastaan pelottavaa.

Maistraatissa homma menikin niin, että maksoi 25,- euroa ja nimen muutos tuli heti voimaan. Nyt on nimi ihan virallisesti Jenna Kristina. Olin kuvitellut, että kestäisi ainakin pari viikkoa tuon käsittely. Sitten pitäisi saada passikuvat seuraavaksi, jotta voin hakea uuden ajokortin. Mitenkähän tämänkin taas uskaltaa kotona edes ääneen sanoa.

Töihin takaisin tultuani on naiset ottaneet tämän kaiken erittäin positiivisesti. Miehet ovat olleet aika hiljaa ja hissuksiin.



Tuommoisia mietteitä minulla oli silloin aikojen alussa. Päivä oli henkisesti rankka eikä se jäänyt työpäivään, vaan oma taistelu oli myös kotona käynnissä. Se taistelu päätyi lopulta eroon ja sitä kautta kokonaan uuteen elämään, mikä oli varmaan pitkässä juoksussa kaikille parasta. Ja vaikka silloin olin lähes varma, että joutuisin vielä katumaan päätöstäni, niin päivääkään en ole katunut. Ainut asia, mitä olen katunut, on se, että odotin liian kauan. Mutta hyvä näin.

Elämää kansien välissä

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lisää byrokratiaa

Toiset asiat ovat vaikeampia kuin toiset. Täällä Lohjalla ei luultavasti helppoja asioita olekaan. Viimeeksi kerroin, että puolisoni henkilötunnus on juurikin vaihtumaisillaan. Ja vaihtuihan se. Koska paikallinen maistraatti ei ole täällä hevonperseessä kykenevä tekemään noin suuria juttuja, lähti ne paperit suureen maailmaan käsiteltäväksi - siis Espooseen. Siitä seurasi mielenkiintoinen tilanne. Minä näin kyllä omasta tietokannastani väestörekisterin sivuilla, että päätös oli jo tehty ja avioliitto muutettu rekisteröidyksi parisuhteeksi. Puolisoni ei päässyt enää omaan tietokantaansa eikä siten pariin päivään tiennyt omaa henkilötunnustaan tai oikeastaan sen loppuosaa siis.

Todistuskin tuli lopulta postissa ja päästiin tosissaan tekemään virastoasioita. Ja kuinka ollakaan, aina vaan vaikeammaksi muuttui. Ajokorttihakemus - ei voi vielä sanoa, kuinka siinä kävi, kun kortti ei ole tullut vielä. Pari viikkoa on jo kulunut, mutta se on aivan normaali aika siihen. Passin hakukin meni alkuun ihan kivasti ja ensimmäinen uusi passi tuli. Mentiin innolla passia noutamaan ja se oli aivan kuten pitikin - melkein. Henkilötunnus oli muutettu uudeksi. Ja moni tietää varmaan, että se loppuosan kolmas numero kertoo sukupuolen. Parillinen tytöillä ja pariton pojilla. Vaan konstaapeli Tuimala ei selvästikään tätä tiedä. Passissa oli sukupuolen kohdalla (M) eli male, kun olisi pitänyt olla (F) eli female. Siitä sitten virkavallan kustannuksella tekemään uusi hakemus ja tällä kertaa pikana. Uusi passi tulisi neljässä päivässä. Tänään se oli tullut, mutta... siitä puuttui kuva, joten uusiksi meni taas. Näin pätevää on tämä suomalainen passikäytäntö. Jos maailmalla tiedettäisiin, mitä tunarointia tuokin homma on, niin Suomen passi ei varmaan kelpaisi edes Disneylandiin.

Kelakorttia ei ole vielä reilussa kahdessa viikossa tullut. Ja meidän uusi upea KanTa.fi järjestelmä, jossa nykyisin on lääkereseptit, oli sekin aika jäykkä systeemi. Reseptit piti viedä terveyskeskukseen uusittavaksi uudelle henkilötunnukselle ja kesti tuon vakio kahdeksan päivää. Tänään oli nekin uusittu ja näkyivät järjestelmästä. Olivat kuitenkin aivan päin persettä. Vääriä lääkkeitä, vääriä annostuksia, on se vaan hienoa.

Eikä muuten siirry ihan helpolla NetPostikaan. Koko järjestelmä aivan kyykyssä. Postilaatikko on kadonnut, postin järjestelmässä toki henkilöllisyys jo löytyy noin 1,5 viikon viivellä, mutta NetPosti ei toimi. Ei vanha eikä sen paremmin uusi, jos yrittää avata NetPosti- palvelun uusiksi.

Jos voittaisin Lotossa, niin aluksi kiertäisin Lohjan ainakin niin kaukaa kuin on mahdollista. Täällä ei ole muuta nopeata kuin kaupasta ostettu ruoka, kun se pilaantuu jo kotimatkalla. En voi suositella kenellekään tätä paikkaa - tai ehkä pari voisi olla, mutta he eivät ole ystäviäni.

Alla kuvassa suomalaisia virallisia asiakirjoja: Poliisin myöntämä ajokortti, jota poliisi itse ei hyväksy henkilöllisyyden todistamiseen, kelakortti, joka ei kelpaa Kelassa henkilöllisyyden todistamiseen ja Suomen passi, joka saattaisi kuvalla varustettuna ehkä jossain kelvatakin, mutta on niin kovin herkkä, että säilytyslämpötilan on oltava +35- -5 celssiusastetta ja kosteusolosuhteetkin on määritelty tarkasti. Pitää valita matkakohde huolellisesti, jottei tärkeä matkustusasiakirja mene pilalle matkan aikana.

Kolme vitsiä :)

torstai 11. heinäkuuta 2013

Byrokratian koukerot - eihän kukaan henkilöllisyyttään vaihda

Ajattelin kirjoitella muutaman sanasen siitä, mikä sekasotku seuraa siitä, kun ensin vaihtaa nimen ja sitten vielä virallisesti sukupuolen eli henkilötunnus vaihtuu. Nämä asiat ovat taas meidänkin perheessä ajankohtaisia asioita, sillä puolisoni jätti ns. hetu- hakemuksen maistraattiin tällä viikolla.

Oikeastaan suurimmat haasteet - ongelmiahan ei ole, vaan pelkkiä haasteellisia tilanteita ja asioita - seurasivat minulla nimenmuutoksen yhteydessä. Toisaalta useimpiin paikkoihin nimi päivittyi automaattisesti, kunhan ajokortin ja pankkikortit sun muut kävi uusimassa. Passia ei tarvinnut vielä tuossa vaiheessa haikailla, sillä siinä lukee selkeästi passinhaltijan olevan M eli male eli mies. Tuo tieto yhdistettynä mahdolliseen naisennäköiseen passikuvaan ja naisen nimeen todennäköisesti aiheuttaa hämminkiä maailmalla. Nimi ei toki välttämättä ole ongelma, sillä suomalainen nimi ei aina maailmalla paljoa kerro sukupuolesta. Mutta ehkä pian nimenmuutosta seurannut ero ja osoitteenmuutos aiheutti pahimmat hankaluudet. Esimerkiksi kaapelikanavien palveluntarjoaja oli lähettänyt laskuja silloin pitkin syksyä vanhaan osoitteeseen, eivätkä ne laskut tulleet koskaan minulle. Omaa hölmöyttäni en tietenkään muistanut, että kanavatilaukset olivat minun nimissäni, vaikka jäivätkin entisen puolisoni käyttöön. Seurauksena oli, että joskus seuraavana keväänä tuli perintätoimistosta perintäkirje lisättynä perintäkuluilla ja siinä sitä olikin selvittelemistä. Kannattaa muistaa kaikki mahdolliset osapuolet, mistä niitä laskuja voi tulla ja muutkin postia lähettävät tahot, jotta tiedot tulee oikaistua.

Henkilötunnus vaihtui sitten noin vuotta myöhemmin. Ajokortti meni jälleen kerran uusiksi ja silloin oli jo passinkin haun aika. Pankkikortteja ei tarvinnut uusia, mutta virkatodistuksen kanssa oli hyvä käydä pankissa varmistamassa, että kaikki on kunnossa. Useat järjestelmät sekoavat siinä kohtaa, kun henkilötunnus muuttuu. Työterveyslääkäriasemalla ei edes voitu tietoa päivittää, vaan minulle jouduttiin luomaan kokonaan uusi profiili, johon aiemmat tiedot joku siellä päivitti käsin. Vaikka tieto väestörekisteristä siirtyy automaattisesti eri järjestelmiin, niin ne järjestelmät eivät välttämättä osaa yhdistää kahta eri henkilötunnusta ja siinä se menee sekaisin. Kannattaa ennemmin soitella, käydä, tiedustella ja varmistella. Tämä voi olla vieläkin hankalampaa, jos sekä nimi että henkilötunnus vaihtuu kerralla. Siihen vielä mahdollinen osoitteenmuutos, niin ihminen vaan katoaa järjestelmistä. Osaan paikoista riittää puhelinsoitto ja osa vaatii mm. tuon virkatodistuksen, josta ilmenee hetu-/nimi- muutokset.

Meillä näitä asioita pohditaan taas aktiivisesti siis. Homekorvaopin mukaisesti avioliitto muuttuu näinä päivinä rekisteröidyksi parisuhteeksi.

Rekisteröity parisuhde