Follow by Email

keskiviikko 28. elokuuta 2013

USS Iowa - hauska sattuma kirjahyllyssämme

Isäni rakensi joskus syntymäni aikoihin pienoismallin toisen maailmansodan aikana käyttöön otetusta taistelulaivasta USS Iowasta. Miten se mihinkään liittyy? Onhan näitä laivoja ja niiden pienoismalleja maailma väärällään. Tuo pienoismalli tuli minulle perintönä ja on meillä kirjahyllyä koristamassa nyt. En tosin ole aiemmin tiennyt tai oikeastaan ollut edes kiinnostunut laivan esikuvan nimestä tai historiasta, mutta tässä eräänä päivänä googlasin sen kyljessä olevalla numerolla (61), mitä löytyy - ja löytyi aika hauska yhteensattuma. Laiva, siis se oikea versio, on ollut vähän siellä sun täällä. Välillä pois käytöstä ja sitten otettu takaisin toimintaan.  Niistä taistelulaivoista, jotka otettiin uudelleen palvelukseen 1980-luvulla, Iowa jäi ensimmäisenä pois aktiivikäytöstä vuonna 1990. San Franciscon kaupunginvaltuusto päätti äänin 8-3 kieltäytyä ottamasta Iowaa edes museolaivaksi vastalauseena Irakin sodalle ja seksuaalivähemmistöjen palveluskiellolle armeijassa. Sittemminhän tilanne on muuttunut Yhdysvalloissa ja erään 2006 julkaistun artikkelin mukaan Historic Ships Memorial at Pacific Square -yhdistyksen johtaja ainakin kaavaili laivasta kunnianosoitusta homojen ja lesbojen palvelukselle asevoimissa.

Eipä tainnut isi tietää rakentamansa pienoismallin esikuvan tulevaa symboliikkaa. Nyt minä katselen tuota pienoismallia ihan eri silmin - pitääkin pyyhkiä pölyt siitä, että USS GLBTI näyttää arvoiseltaan.
Ei varmaan tarvii sanoa, että tämä on pienoismalli..

..vai oliko se pienoismalli tämä?

tiistai 27. elokuuta 2013

Rekisteröity hääpäivän muistopäivä

Meillä oli eilen yksi tuommoinen otsikon mukainen juhlapäivä. Mietimme joskus sitä, että onko meidän vuosipäivä nyt sitten se päivä, kun maistraatti automaattisesti purki avioliittomme ja muutti sen rekisteröidyksi parisuhteeksi - vai pidämmekö vuosipäivän entisellä paikallaan sen mukaan, kun menimme avioon kaksi vuotta sitten. Päätimme pitää alkuperäisen päivän meidän juhlapäivänämme, sillä olisi hyvä, jos edes kunnolla tietäisimmemme, milloin virkailija maistraatissa painoi viimeisen kerran enteriä ja tilanne muuttui - edes päivän tarkkuudella. Siitä ei itsellämme ole mitään muistoja - niin vain tapahtui jossain.

Ihmeellisiä juhlia ei meillä eilen ollut, mutta toki kävimme meidän vuosipäiväravintolassa syömässä. Harmi vaan, että paikalle osui viereiseen pöytään isukki neljän kauhukakaran kanssa. Ei voi varmuudella sanoa, miksei tuo perheenpää saanut jälkikasvuunsa otetta, mutta pieni epäilys on kielimuurin puolesta. Isukki puhui koko ajan, vain ja ainoastaa ruotsia ja lapset vastaavasti suomea. No tuo on sivuseikka tässä, mutta teki se meidän kahdenkeskisen hääpäiväpäivällisen nauttimisen miltei mahdottomaksi. Kolmenkympin pippuripihviannoksista tuli silmänräpäyksessä pikaruokaa, jotka hotkittiin kiireellä pois, jotta pääsisimme siitä helvetistä kodin rauhaan kuohuviinin äärelle.

Kuva menneiltä ajoilta, kun maistraatin virkailija ei ollut vielä enterillä meitä rekisteröinyt.

maanantai 26. elokuuta 2013

Verottajan ja vakuutusyhtiön näkemyksiä autosta

Joskus takavuosina toimiessani yrittäjänä, tarvitsin autoa työssäni päivittäin. Yrityksellä ei ollut autoja, joten ajot oli tehtävä omalla autolla. Tästä seurauksena oli aika luonnollisesta, että työmatkan joutui ajamaan myös sillä samaisella autolla. Vaan mikäpä oli verottajan näkemys. Se oli se, että ihan sama, millä kuljen nuo työajot, mutta työmatka lasketaan julkisen kulkuvälineen mukaan verotuksessa. Eli, aamulla sanon hokkuspokkus ja loihdin autoni taskukokoiseksi, sujautan sen taskuuni, hyppään bussiin ja työpaikalle päästyäni teen käänteisen taikatempun, jolloin auto taas suurenee normaaliin kokoonsa. Illalla työpäivän päätteeksi sama temppu. Mikäs siinä, mutta minä kävin eri koulua, eikä siellä opetettu tuota meille. Mistä kaikesta olenkin jäänyt paitsi.

Miksi näitä nyt tänne puran. No siksi, että tällä kertaa Pohjola- vakuutusyhtiö on puolestani arvioinut autontarvettani. En tiedä, onko tämä vain tämän yhten säälittävän yhtiön toimintatapa vai ovatko kaikki samanlaisia huijareita - epäilen jälkimmäistä.

Kesäkuun puolivälissä risteyksessä edessämme ollut eräs naisihminen pelästyi risteävällä tiellä kulkenutta hälytysajoneuvoa niin, että päätti peruuttaa minun autoamme päin. Asian käsittely kesti jo hänen vakuutusyhtiössään aavistuksen sallittua kauemmin, kunnes tämä Pohjola- yhtiö sitten vaivautui ilmoittamaan minulle tekstiviestillä, että asia on käsitelty ja voin viedä auton korjattavaksi. Lisäksi sain tapella sijaisautosta, koska he ovat siellä todella päteviä arvioimaan, kuka yleensäkään tarvitsee autoa. Omamme on viikon korjaamolla. Varmasti olemme arvioineet auton tarpeen aikanaan sitä hankkiessamme ja millainen sen on oltava, jotta sillä saa ajettua työajot ja kuljeteltua koulutusaineistot ym. Paljosta ajamisesta tulee myös polttoainekuluja, jonka vuoksi valitsimme dieselin käyttövoimaksi aikoinaan. Meillä on siis oma auto diesel, farmari, automaatti jne. Pohjolassa he "tietävät" kyllä, että meidän käyttöömme riittää Volkswagen Polo ja pienimmällä bensiinikoneella sekä manuaalivaihteilla - totta kai. Lisäksi jouduin itse soittelemaan toiseen autovuokraamoon, koska tämä oman arvon tunteva Pohjola hyväksyy ainoastaan Europcarin palvelut. Ford- korjaamolla on eri yhtiön kanssa sopimus. Tämä on tehty rikollisen vaikeaksi. Emmekä itse olleet syyllinen osapuoli edes. Eipä ole pelkoa, että Pohjola- vakuutuksen kanssa teen mitään sopimuksia, vaikka muista syistä olemmekin yhtiötä vaihtamassa muiden vakuutusten osalta lähiaikoina.

Eikä nuo menneet muutenkaan ihan putkeen nuo järjestelyt. Jo kaksi viikkoa sitten varasin korjaamoajan ja samana päivänä sijaisauton. Europcarin kanssa sovimme, että auto olisi samaa kokoluokaa ja diesel, kuten oma autommekin. Sovimme myös, että jos asiassa on jotain ongelmia, niin ovat yhteydessä minuun. No joo, eilen sunnuntaina illalla sieltä soitettiin ja kerrottiin asiasta, kun ei ollut enää mitään tehtävissä. Veivät siis tuon kiulun sinne korjaamoon aamuksi valmiiksi. Korjaamo oli vaan hukannut avaimet ja jätkä siinä tiskillä intti, että antoi avaimen minulle jo ja jatkoi 20 muun ihmisen palvelemista. Soitin autovuokraamoon ensin ja sitten tivasin tältä korjaamon kaverilta, että ne avaimet olisi nyt löydettävä. Ei reaktiota. Lopulta ne avaimet löysin itse sen korjaamon tuulikaapin lattialta. Tämmöistä palvelua on Lohjalla (PP- auto) ja samanlaista se palvelu on ollut muissakin lohjalaisissa liikkeissä tämän kahden vuoden aikana, mitä olemme täällä asuneet. Paska paikka, ihmiset ovat enimmäkseen töykeitä valehtelijoita ja epäpäteviä, ammattitaidottomia paskiaisia. Voi kun pääsisi takaisin ihmismaailmaan vielä joskus. Siellä sentään on edes jokin asia, kuten pitääkin.

Automme ennen kolaria...

...ja Pohjolan näkemys autostamme

lauantai 24. elokuuta 2013

Serkkuja, serkkuja

Aikanaan kirjoitin juuristani ja onko niitä. En ehtinyt lomallani käydä tuolla isäni suvun juuria kaivelemassa, sillä koiramme sairastelut veivät kaiken ajan ja oikeastaan ylimääräiset pelimerkitkin, jotta olisi voinut lähteä. Ensi kesänä ehkä uusi yritys.

Facebookissa ei sukulaisia ole paljoa näkynyt, mutta tässä eräänä päivänä huomasin sinnekin kirjautuneen erään serkkuni - äidin puolelta. Hetken harkittuani laitoin kaveripyynnön hänelle ja samaan kyytiin tämän siskolle, jonka tiesinkin jo olleen fesessä aiemmin. En vaan ole ollut juurikaan tekemisissä oikeastaan kummankaan kanssa vuosikausiin, joten olemme vieraantuneet voisi sanoa täydellisesti. Toki syytä on minussakin, sillä en ole ollut mitenkään sukukeskeinen edes entisessä elämässä saati nyt Jennana. Kun muutin kotikulmilta pois, niin kaikki muuttui ja nyt myöhemmin vielä lisää. Silti Facebookissa on aika helppo laittaa pyyntöjä. Nyt vaan jää nähtäväksi löytyykö vielä jonkinlainen yhteys sukulaisiin, vai oliko se siinä. Ainakin kaveripyynnöt he hyväksyivät miltei heti - julkiserkkuus voikin olla jo liian HC- juttu. Tervetuloa minunkin maailmaani, serkkusein J & S.

On siitä aikaa, ei ollut vielä edes digikameroita. Vieläkö serkulla pysyy skitta kädessä? Tästä taitaa olla jo neljännesvuosisata.

torstai 22. elokuuta 2013

Jennan ääni - osa miljoona - paluu kurkunleikkaajien sairaalaan

Niin, ei mennyt putkeen se ensimmäinen äänihuulioperaatio. Yli 6 kuukautta on jo leikkauksesta ja ääni on mitä on edelleen. Kyllä tässä jonkinlaista kähinää saa aikaan, mutta ei se hyvältä kuulosta. Koska toipuminen ei ole ollut odotettua, niin edessä on kahden viikon kuluttua uusi leikkaus, jossa poistetaan edellisen jälkeen tulleet granuloomat eli sellaiset patit, jotka siihen äänihuulten eteen on tullut. Samalla ompelevat äänihuulia hitusen kireämmäksi, sillä edelliset ompeleet eivät ole pitäneet. Taas on edessä hiljaisuus ja 2 viikkoa sairaslomaa. Ja senkin jälkeen on vielä vältettävä enempiä puhumisia, joten ainakin alkusyksyn koulutushommat jäävät minun osaltani tekemättä. Ei voi kuin toivoa, että tällä kertaa leikkaus onnistuu.

Ääni, se olisi ihan kiva
Onneksi varasin jo alkukesästä ennen kesälomaani ajan tarkastuskäynnille, niin oli nyt tuo leikkausaika jo varattuna. Muuten tässä saisi odotella sitäkin vielä 2-3 kuukautta. Tämä koko transprosessi vaatii kaikkien hoitojen ja tutkimusten osalta yllättävän paljon omaa aktiivisuutta, jotta asiat edes jotenkin etenisivät.