Follow by Email

torstai 26. syyskuuta 2013

Kirurgian poliklinikan tarkastuskäynti, Hussittu ja huolella

Niinhän se menee - tai kuuluisi mennä, että noin vuoden kuluttua tuosta sukupuolenkorjausleikkauksesta on tarkastuskäynti, jossa todetaan sen, eli siis tuon tuolla olevan kunnossa. Minulla oli ensimmäinen aika jo keväällä, mutta äänihuulileikkauksen takia oli puhuminen hankalaa ja siirsin ajan myöhemmäksi. Uusi aika sovittiin puhelimessa ja kirjallinen vahvistuskin siitä tuli postissa. Uuden ajan piti olla elokuussa, vaan kuten 99% Hussin ajoista, ne siirtyvät mikä minnekin. Minun aikani siirtyi kuukaudella eteenpäin ja tarkastuskäynti oli siis tänään.

Mitä tarkastettiin. Olin Töölön sairaalassa noin puoli tuntia etuajassa ja jonotettuani ensin ilmottautumiseen, olin odottamassa kirurgin huoneen edessä noin 15 minuuttia etuajassa. Aikani oli klo 13.00 ja puoli tuntia tuostakin yli odoteltuani joku hoitaja tuli kertomaan, että tämä kirurgi joutuu lähtemään KOKOUKSEEN eikä siis ota minua vastaan. Sen sijaan joku toinen lääkäri tulisi leikkausten välissä, JOS EHTII. Hienoa ! Odottelin vielä puoli tuntia lisää, eikä mitään tapahtunut. Siinä kohtaa marssin neuvontaan ja sanoin, että kyllä nyt riitti odottelu, kun ei voi tietää, että sattuuko kenelläkään olemaan aikaa minulle. Neuvonnassa hoitsu soitti sinne huoneeseen ja sai ohjeet kertoa minulle, että laittavat postissa uuden ajan myöhemmin. Totesin, että ei tarvitse. Sain tarkastettua jo ihan riittävällä tarkkuudella Töölön kirurgian poliklinikan toimimattomuuden. Minun osaltani se oli siinä.

Ja noista ajoista voi todeta, että puolisoni sai tänään tästä samasta läävästä kirjeen, jossa hänen ensi viikon kirurgin tapaamisaika siirrettiin yli kuukaudella eteenpäin - kuinkas muutenkaan.

Hussin toimintaa näin tämän tarkastuskäynnin jälkeen arvioiden annan pisteet 1/10 eli hylätty suoritus.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Olen äänioikeutettu taas

Näin on kahden viikon "täydellinen" puhekielto lusittu ja minulla on äänioikeus takaisin. Tosin en minä kieltoa ihan sanatarkasti noudattanut, vaikka ehkä olisi pitänyt. Alku oli taas hankalaa, ääni ei toiminut ollenkaan, mutta ihanaa oli huomata alusta asti toipumisen sujuvan täysin eri tavoin edelliseen kertaan nähden. Ei kuumeiluja, ei kurkkukipua, ei oikeastaan mitään, mistä olisi edes tiennyt olleensa äänihuulileikkauksessa. Nyt kahden viikon jälkeen ääni on oikeastaan aivan normaali. Ja sitähän se ei ole ollut puoleen vuoteen sen edellisen leikkauksen jälkeen. Ihanaa.

Se, mikä tässä ei ole sitten niin ihanaa, on tämä ääni. Se ei mielestäni ole yhtään sen kummempi, kuin oli ennen yhtään mitään kirurgioita. No en tasan tarkkaan aio mennä enää uudestaan tuohon leikkaukseen. Totean vain, että loppu hoitukoot harjoittelemalla. Ajattelin tässä jossain vaiheessa tehdä ehkä lyhyen videobloggauksen, jossa ääneni tulee sitten julki - sellaisena kuin se nyt on. En lupaa mitään enkä ala enempiä muita videoita tekemään kuin musiikkivideoita, joita Tubessa on nyt kaksin kappalein jo.

Ääntä ei uskalla ainakaan vielä alkaa rääkkäämään pitkillä puheilla tai kovalla voimankäytöllä. Tosin tänään olisin jo tarvinnut sitä voimaakin. Yhteishuoltajuuskoiraamme viedessäni eksälleni sain odotella sovitun ajan lisäksi vielä tunnin, ennen kuin hän suvaitsi saapua. Siinä teki mieli korottaa ääntä, mutta maltoin. Ihmettelen vain, miten maltoin ja jaksoin 20 vuotta tuota jatkuvaa odottelua.

Äänioikeus palasi(!)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Jennan ääni - Osa miljoonayksi - Paluu kurkunleikkaajien sairaalaan

Se oli sitten eilen - Laryngoplastia et suturatio comissurae anterioris et lasercordomia ja siihen vielä lisäksi Extirpatio granulomae plicae vocalis sin. Semmoista siis eilen eli granulooman poisto ja laryngoplastia eli äänihuulijutut uusiksi. Granulooma eli se patti äänihuulten edessä oli jonkinlainen pussi, mikä oli kasvanut edellisten ompeleiden ympärille.

No nyt on operaatio tehty uusiksi ja se meni "taas" ihan hyvin. Aikataulukin piti upeasti, sillä koska olin jo puolituntia etuajassa sairaalassa, niin leikkausoperaatio alkoi hyvin loogisesti jo tuntia ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Ja jälleen kerran on kehuttava henkilökuntaa ja lääkäriä, että ovat tosi ystävällisiä. Ei missään vaiheessa ehtinyt tulla oloa, että minusta ei huolehdittaisi. Leikkauksen ajaksi järjestyi oikein mukavia uniakin katseltavaksi. Harmi vaan, että jäi uni kesken.

Voi olla, että suhtaudun vähän pessimistisesti lopputulokseen, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyväinen, että ei ole tullut samanlaisia kipuja kuin viimekerralla tuli leikkauksesta seuraavana päivänä. Lisäksi silloin leikkauksen jälkeisenä yönä nousi kova kuume, eikä nyt sellaisestakaan ollut tietoa. Jos nyt malttaisi olla hiljaa kaksi viikkoa, niin ehkä tällä äänellä vielä jotain tekee. Ehkä nämä minun laulut eivät ole vielä sittenkään laulettu, vaikka tosin minun instrumenttini onkin koskettimet ja rummut ensin mainittu tärkeämpänä.

Kun sanoivat, että minulla on verenpaineet korkeat, niin tuli mieleen, että onko tämän hanan tarkoitus jäädä paineenalennusventtiiliksi, kun se oli tuossa räpylässä vielä kotiinlähdön hetkilläkin.
Leikkauksen jälkeen tuntui, että pitää ravata vessassa yhtenään, vaikka mitään tuskin olin juonut sitten edellisen illan. Syy roikkui tuossa telineessä - leikkauksen aikana meni ainakin tuo litra tippaa.
Kello, siitä sai tiedustella ennen nukutusta, heti herättyään ja vähän joka käänteessä. Tämä on tarkka juttu, että tietää, kauanko mikäkin kesti. Ja löytyihän tuolta kellokin lopulta naapurikopin sermin takaa päiväsalissa juuri, kun olin jo melkein kotii lähdössä.