Follow by Email

perjantai 14. helmikuuta 2014

En ole ollut housut jalassa töissä kolmeen vuoteen

Tänään tuli kolme vuotta täyteen siitä, kun viimeeksi olen pitänyt töissä housuja. Mekot ja hameet ovat tyttöjen vaatteita, eikös niin? Ainakin itse viihdyn ihan kivasti mekoissa ja hameissa sekä sukkiksissa. Yli 40 vuotta kaksilahkeisena ja kiintiö tuli siitä täyteen. No kyllä toppahousut vielä kovilla pakkasilla koiraa ulkoiluttaessa tulee laitettua, mutta töissä en tosiaankaan ole housuja käyttänyt, jollei lasketa sukkahousuja tai alushousuja housuiksi. Aikoinaan sitä vain haaveili, että joskus olisi rohkeutta tähän - se oli silloin "kauan" sitten minun vielä majaillessani kaapissa. Sitten tultuani ulos meni vielä puoli vuotta hakiessa omaa tyyliä ja ennen kaikkea rohkeutta. Muistan sen ensimmäisen työpäiväni kesäloman jälkeen, kun olin ilmoittanut tulevani töihin Jennana. Se oli todella tuskainen päivä. Kaiken muun pelottavan ja uuden lisäksi minä hölmö laitoin pinkin topin päälleni mustien naisten farkkujen lisäksi. Se oli niin kauheaa ja pelottavaa, että piilottelin työpöytäni takana koko päivän vältellen ihmisiä - harvinainen päivä, jolloin en käynyt edes kahvilla. Seuraavana päivänä oli pinkki vaihtunut johonkin hillittyyn sävyyn, mutta farkut - ne olivat edelleen osa arkaa identiteettiäni ja tyyliäni siitä elokuun alusta vuoden loppuun.

Olin päättänyt joululomalta palata töihin hameessa ja sen teinkin. Silloin oli jo kertynyt riittävästi kokemusta uudesta minästäni. Oli se hame vieläkin aika kova paikka laittaa päälle, mutta päätös mikä päätös ja sillä mentiin. Oikeastaan halusin korostaa omaa naiseuttani, jotta muutamien pölvästien pojittelu loppuisi. Osin auttoikin, mutta jollekin joutui asiasta sanomaan. Tottumukset ovat juurtuneet ihmisiin syvälle ja ottaa aikaa muuttaa vaikkapa puhuttelutapaansa. Kuitenkin oli vielä senkin jälkeen joku tilanne, koulutus, mihin vielä valitsin farkut , mutta se jäi viimeiseksi sitten. Tänään on siis housuttoman työuran kolmivuotisjuhlapäivä - skool sille !

Nyt ei enää oikeastaan tunnu mikään pelottavan - tosin minihame on vielä kokeilematta. Ei niinkään siksi, että pelottaisi enää, mutta se ei taida olla minun juttuni.

Elämä oli joskus niin huikean jännää, etten meinannut pysyä housuissani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.