Follow by Email

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Jenna's Chronicles 5

Niin se aika kuluu vaan. Tänään tuli jo tasan tarkalleen suurin piirtein täyteen puoliväli siihen, kun olen ollut nykyisessä työssäni Jennana. Tämäkin on nyt vähän sitten siitä kiinni, miten sen laskee, mutta nyt viimeistään on se puoliväli saavutettu. Sanotaan, että viisi vuotta pitäisi olla samassa työpaikassa ja sitten paikan vaihto. Minä olen ollut nyt 7,5 vuotta, mutta reilut 3,5 vuotta vaihdoin henkilöllisyyttä, joten nyt on aikaa vielä miltei 1,5 vuotta keksiä jotain uutta. Vaan jotenkin tuntuu, että työpaikan vaihto ei tule olemaan mikään helppo juttu, jos sitä haikailisi. Kuka työnantaja uskaltaa - varmaan aika harva. Sillähän ei ole mitään väliä, mitä minä osaan. Ensisijalla ovat tässä maassa uskonto, isänmaa ja ennakkoluulot. Valtio perustuu jo sinällään uskontoon ja isänmaa - se on vissiin aika sama kuin uskonto. Vaikka itse olen sotavoimiemme osalta sijoitettu kriisiajan yksikköön ja tehtävää, olen hoitanut tehtäväni hyvin ja jopa jokseenkin kiinnostunut tehtävästäni, niin eipä ole sen jälkeen enää kutsuttu kertausharjoituksiin, kun virallisesti minut on todettu transsukupuoliseksi. Virallisesti tämän ei pitäisi vaikuttaa, mutta epävirallisesti me sukupuolivähemmistöt emme kelpaa edes tykinruoaksi.

Niin tai näin, nyt on kuitenkin Jennan aikakirjojen viides vuosi alkumetreillä. Vielä reilut neljä vuotta sitten tämä kaikki oli vain unelmaa. Moni asia on ehkä nyt hankalampaa, mutta silti elämä on monin verroin enemmän elämisen arvoista. Ja mitä tulee edelliseen sotajuttuun, niin tänään oli viimeinen päivä aikaa vastata erääseen kselyyn, jossa sotavoimat kyselivät reserviläisten kiinnostusta erilaisiin tehtäviin. Kuponki oli täytettynä tuolla, mutta en sitä lähettänyt, koska vielä ei ollut selvillä, mitä tämän maan hihhulipäättäjät tulevat olemaan mieltä mm. sukupuolineutraalista avioliitosta. Jos se tyrmätään, niin paskaakos minä alan hihhuleita täällä puolustamaan. Jos tilanne menee pahaksi, niin voin lähteä länteen ja jättää sotimaan tai tekemään ihan mitä lystäävät ne, jotka minua eivät minua hyväksy.

Viides vuosi aikakirjoja

torstai 17. huhtikuuta 2014

Merkillistä kyllä

Tuli semmoinen hassu ajatus mieleen. Kun tuossa meidän itänaapurissa on valtiovalta kieltänyt kaiken homo- ja transasioista puhumisen ja kyseisten vähemmistöryhmien oikeudet on polkaistu maanrakoon, niin mitenkähän lienee menisi posti perille sinne näillä uusilla suomalaisilla postimerkeillä? Muutenkin siellä valtion päämiehellä on kaikenlaisia uusia maailmankatsomuksellisia ajatuksia kuten vaikkapa tuo Ukrainan syöminen pala palalta. Jos laittaisi sille isolle päällikölle onnittelupostikortin, missä onnittelisi häntä uusista aluevaltauksista ja riittävä määrä uusia suomalaisia postimerkkejä, että varmasti menisi perille. Nuo postimerkitkin on kivoja kuva-aiheisia merkkejä - ties vaikka valtion päämies innostuisi filateliastakin vielä. Itsehän en osaa venäjää yhtään, mutta voisihan hän käyttää Googlen trans-latoria, niin aukeaa heti, kuinka me täällä pienessä Suomessakin arvostamme hänen toimiaan.

Suomen Postin tuoreimmat postimerkit. En ehkä kuitenkaan työpaikkahakemuksen kuoreen laittaisi, mutta onnittelukorttiin voisi harkita..