Follow by Email

tiistai 26. elokuuta 2014

Veikö Putin meidän vuosipäiväherkkumme?

Niin, tänään on meillä rakkaan puolisoni kanssa kolmas vuosipäivä. Tasan kolme vuotta sitten menimme naimisiin Lohjan maistraatissa - tosin emmehän me enää ole naimisissa, vaikka emme ole eronneetkaan. Tätä tämä Suomen trans- ja avioliittohihhulilaki teettää.

Niin tai näin, me juhlistamme näitä vuosipäiviämme hyvän ruoan ääressä. Menin töistä kaupaan haeskelemaan naudan sisäfilettä, vaan eipä ollut. Vaihdoin kauppaa ja samanlainen tilanne seuraavassakin kaupassa. Tässä kohtaa piti jo alkaa lihatiskiltä kyselemään, että mitä ihmettä, missä mennään, mikä maa, mikä valuutta? Vastaus oli muuten semmoinen, etten ole ennen kuullutkaan. Naudan sisäfile on niin kallista nykyisin, ettei sitä kannata ottaa myyntiin, kun kukaan ei sitä ostaisi. Empähän ole tämmöiseenkään ennen törmännyt ja nyt taas.

Putin- juustoista eli näistä markkinoille tulleista Venäjälle tarkoitetuista juustoista ja muistakin elintarvikkeista on viimeisen viikon aikana puhuttu aivan kyllästymiseen asti. Samassa yhteydessä on varoiteltu, että kun Putinin eväät loppuvat kaupoista, nousevat hinnat aikaisempaakin korkeammiksi. Nyt jo pelottaa, mitä onkaan tulossa, jos liha on nyt jo niin kallista, ettei kauppiaiden kannata sitä edes yrittää myydä.

Mun kullan kallista sisäfilettä - sitä lopulta löytyi!

lauantai 9. elokuuta 2014

Menneistä ja takaisin tulleista, olevista ja tulevista

Viimeksi kirjoitin, ettei Markoilla tee enää mitään. Sittemmin olen ollut yhteydessä molempiin entisiin ystäviini. Prosessi on vielä hitusen kesken, mutta toinen Markoista taitaa olla jälleen muutaman vuoden jälkeen ystäväni. Pari pitkähköä puheluakin on jopa puhuttu - niin, tämä kaveri kun ei lyhyitä puheluita tunnekaan. Taitaa kulkea suvussa, mutta ei se mitään. On aivan ihanaa, että voimme taas olla ystäviä, sillä olemmehan tunteneet jo yli 40 vuotta toisemme. Pitkä aika. Valitettavasti kolikoilla on kaksi puolta ja Markoista toinen sitten taisi kilahtaa väärin päin. En ole ollut yhteydessä kuin tekstiviestein ja niiden perusteella asia saattaa siihen hyvin jäädäkin.

Haeskellessani yhteyksiä entisiin ystäviini sain kuulla ikävän uutisen. Eräs ystäväni oli muutama vuosi sitten menehtynyt aivoverenvuotoon kotonaan. Olen aina joskus yrittänyt häntä tavoitella, mutta turhaan. Aivan kuin maa olisi hänet niellyt ja nyt ilmeni, että näin oli todellakin käynyt. Oletin, ettei hän ehkä vain halua ollakaan tavoitettavissa, mutta oletin väärin. Näin vuosia myöhässä, osanottoni Keken puolesta. Hän oli loistotyyppi. Joskus vajaa 25 vuotta menehtyi yksi hyvä ystäväni tapaturmaisesti ja hänkin oli todella hyvä ihminen. Miksiköhän hyvät kuolee ja pahat selviytyvät? Turha luulla, että etsin tähän mitään uskonnollista vastausta.

Serkuistakin joskus kirjoittelin. Pari viikkoa sitten yksi heistä käväisi jopa kyläilemässä ja luulen, että jatkossa olemme hänen kanssaan enemmän yhteyksissä. Onhan meillä yhteinen harrastuskin - musiikki. Tosin voin hyvin jo heti luovuttaa hänelle suvun musiikkivirtuoosin tittelin - on sen verran kova kitaristi ja kun vielä syntikatkin tottelevat ja rumpukapulat näyttivät pysyvän käsissä ja tahti säilyi, niin en itse edes kehdannut alkaa ripeltämään mitään. Mutta mottoni onkin pääasiassa, että teen musiikkia omaksi ilokseni ja teidän muiden harmiksi. Silti ehkä lähiaikoina aloitan tähän Aikakirjojen rinnalle toisen blogin tyyliin Jenna's Music Chronicles tai jotain sellaista. Siitä lisää sitten, kun sen aika koittaa.

Jenna's Music Chronicles tulee olemaan varmaankin englanninkielinen!