Follow by Email

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ei se helppoa ole, ei!

Jos ei ollut sukupuolen korjaus helppoa muutama vuosi sitten, kun asia oli itselläni ajankohtainen, niin vaikeammaksi se vaan on mennyt. No onneksi tämä asia alkaa olemaan meidän perheessä nyt taaksejäänyt homma. Puolisollani on toki vielä tarkastuskäyntejä, mutta kerrottakoon nyt epäilijöillekin, että ohi on ja hyvin meni muutamien alkuvaikeuksien jälkeen. Ensimmäinen alkuvaikeus oli BMI- raja, jonka Töölön sairaala kehitteli ihan yht'äkkiä kaikkien harmiksi. Tästä ei joko transpolilla tiedetä tai ei vain välitetty kertoa. Veikkaan ensin mainittua, sillä transpolin väki vaihtuu niin tiheään, ettei siellä käyvät taida tietää, kuka on omahoitaja tai lääkäri. Ihan kuutamolla koko touhu.

No BMI- rajoista ja transpolin sekoiluista rakas puolisoni selvisi noin vuoden lisäjonotteluilla. Sitten Töölön sairaalassa eräs lääkäri, jolla omien sanojensa mukaan on ainakin yksi opintoviikko psykologisia opintoja takanaan, alkoi vaatimaan vielä oman kunnan psykiatrian kanssa keskusteluja ennen leikkausta - joo, ja puoli vuotta lisää odottelua. Tuossa muuten puolisoni ollessa sairaalassa leikkauksen jälkeen sängyssä liikkumakiellossa, tämä samainen pölvästi alkoi taas ehdottelemaan psykiatrin kanssa keskusteluja, kun oli vakavasta vaivasta kyse - ummetuksesta. En tiedä, mitä lääkiksessä opetetaan psykologiasta ensimmäisessä peruskurssissa, mutta tämä wannabe- psykiatri ei sitä ainakaan oikein ole voinut ymmärtää.

Palataampa siis takaisin aikaan ennen leikkausta. Leikkaus siirtyi viime metreillä vielä viikolla, koska urologin oli juuri sinä päivänä päästävä jonnekin konferenssiin. Aika erikoista muuten se, että itselläni aikanaan leikkausaika siirtyi myös viikolla eteenpäin ja täsmälleen samasta syystäkin. Vähän tuo uskottavuus kärsii, joseivät keksi muita tekosyitä. Tuossa ennen leikkausta on tapana olla vielä yksi tapaamiskäynti - niin tälläkin kertaa. Voi tulla yllätyksenä, mutta meidän wannabe- psykiatri ehdotti vielä ennen leikkausta muutamaan käyntiä siellä kunnan psykiatrilla. Niin, kaksi viikkoa aikaa leikkaukseen, kunnan terveyshuollosta ei siinä ajassa ehdi saada edes ajanvarauspuhelua. No onneksi tästä ei nyt muodostunut mitään mieltä mullistavaa kynnyskysymystä kuitenkaan, vaikka se tälle Töölön lääkärin tapaiselle jonkinlainen pakkomielle olikin. Tämä lääkäri ei kuitenkaan ollut varsinainen leikkaava kirurgi, vaain joku avustava lääkäri eli siinäkin jäänyt vähän statistin rooliin. Kyllähän tuollainen urakehitys jo voi aiheuttaa mielenterveysongelmia.

Leikkaus piti olla sitten eräänä tammikuun perjantaina. Vein puolisoni torstaina sairaalaan. Jonottelimme Töölössä asiaankuuluvat 4-5 tuntia, kunnes hän pääsi huoneeseen ja aamulla olisi leikkaus. Aamulla annettiin leikkausta edeltävä esilääkitys, joka oli sen verran vahva, että silläkin tuli uni. Leikkaus piti alkaa yhdeksältä, mutta kymmeneltä hänet herätettiin ja kerrottiin, että "leikkaussaliteknisistä" syistä leikkaus on siltä päivältä peruuntunut. Mikä lie sitten syy ollut, tuplabookkaus tai joku muu syy, niin lopulta leikkaus siirtyi seuraavan viikon tiistaille. Itse olin työmatkalla tuolloin perjantaina, joten satanenhan siinä sitten meni taksiin, kun piti sieltä sairaalasta kotiin päästä. Pettymys oli taas valtava - sen uskon ja ymmärrän.

Hyvääkin tässä oli ehkä. Alkuperäinen kirurgi lähti tässä välissä lomalle, joten kirurgi vaihtui. Leikkauksen teki lopulta sama kirurgi, joka minullakin oli. Eihän minulla kokemusta ole muista - tai oikeastaa siitä toisesta, kun ymmärtääkseni näitä leikkauksia tekee vain kaksi kirurgia Suomessa. Mitä jollakin foorumilla joskus olen seurannut, niin tämä "meidän" kirurgi on pidetty parempana ja itse olen ainakin ollut tyytyväinen. Ja perheessämme taitaa olla nyt toinenkin tämän kirurgin tyytyväinen asiakas.

Leikkaus siis lopulta oli ja meni. Sairaalassa vierähti kymmenen päivää ja nyt kotona toipumassa siis. Toistaiseksi kaikki vaikuttaa menneen hyvin - jopa paremmin kuin itselläni silloin kaaaauan sitten, miltei kolme vuotta taakse päin. Ja osaston henkilökunta oli tälläkin kertaa aivan huippua, tosi ystävällistä ja innostunutta tekemiseensä. Tästä ystävällisyydestä minäkin sain silloin tällöin maistaa osan kakkupalan ja kahvin kera.

Epiduraalipuudutusaineen annostelukone, tämän prosessin käyneille tuttu unenhäiritsijä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.