Follow by Email

lauantai 16. toukokuuta 2015

Reserviläiskirje

Niin se minullekin kolahti postilaatikkoon eilen tuo jopa maailmalla kohuttu reserviläiskirje. Jossain kansainvälisissä kirjoituksissa ja arvioissa on jopa revitelty aiheesta, että on se Suomi kova maa, kun sillä on laittaa liki miljoona ressua eli reserviläistä tykinruoaksi vaikka heti. Mikä lienee sitten totuus ja mikä on tuon kirjeen arvo tai merkitys. Kerronpa tässä ihan vaikka esimerkiksi oman näkemykseni asiaa, vaikka se ei ehkä ketään kiinnostakaan.

Joo, aloitetaanpas nyt tämä juttu ihan sieltä alusta eli vuosista 1988-89, kun suoritin tuon oman 11 kuukautta kestäneen varusMIESpalveluksen. Vituttihan se silloin, ei käy kiistäminen. Metsässäkin taisi mennä ajasta ellen nyt ihan väärin muista, niin liki 80 aamua. Ei ollut kivaa, mutta silti yritin aina tehdä asiat hyvin, parhaimmalla mahdollisella tavalla - siitä palkintona olikin ainakin siihen aikaan maksimi 30 kuntoisuuslomapäivää. Kuntsarit tulivat siis täyteen ja paria päivää ennen reserviin kotiutumista piti vielä korpraalin natsatkin väkertää kauluksiin. Tuolloin ajattelin, että en tosiaan enää tähän firmaan (sotavoimat) päin edes pissi (silloin taisin käyttää vielä sanaa kuse). Oli siellä semmoisia kokemuksia, että aika raskaalta tuntui joskus. Silti nekin muistot ovat saaneet sittemmin ainakin hopeareunukset, jolleivät nyt ihan kultaisiksi olekaan muuttuneet.

Viisitoista vuotta myöhemmin alkoikin sitten taas sotahommat pissittämään ja tuossa 2005-2006 olin reilun vuoden NATO- operaatiossa eli rauhanturva - tai oikeammin kriisinhallintatehtävissä Kosovossa reilun vuoden verran. En olisi silloin aiemmin uskonut, että noin voisi tulla vielä käymään, mutta joo, OF-2 sotilasvirkamiehenä ja sähkökäytön johtajana ja sähkösuunnittelijana olin. Kaikki nämä ovat sotilastehtäviä siellä, joten leiristä lähtiessä on aina aseet mukana ja kovat ainakin lippaassa, jollei nyt piipussa asti. Vartiopäällikkönäkin muutaman kerran olin eli suuri sotapäällikköhän tässä on tuntenut itsensä olevan. Kauan on kärsitty vilua ja nälkää Balkkanin vuorilla taistellessa, heh. No ei siellä nälkää tarvinnut kärsiä, nähdä ehkä joskus jossain. Vilukin pysyi kapteenitason tehtävässä hyvin loitolla eli asumus oli niihin oloihin ihan kelpo koppi. Pois lähteissä täyttyi reppu kaikenlaisista muisto- ja palkintoesineistä ja kotiin päästyä odotti ylennyskirjekin - vau. Silloin alkoi jo pikkusen minussa nousta jonkinasteinen militaristinpoikanen päätään. Piti oikein käydä sotavoimilta kyselemässä, olisiko jotain minulle sopivaa sodanajan tehtävää.

Sodanajan tehtävä löytyikin ja siihen sitten kahdetkin kertausharjoitukset melko lyhyen ajan sisään. Piti olla suurempikin harjoitus meidän yksikölle tai esikunnalle, miten vaan. Ei sitä kutsua tullut koskaan ja pari vuotta sitten kävin asiaa silloisessa Draks.. äh, liian vaikea nimi - Tammisaaren aluetoimistossa kyselemässä, kun tietoja ei voitu puhelimessa kertoa. Tuolloin oli vielä tehtävä minulla määriteltynä, LKP-AU. Ei tätä vissiin saisi kertoa, mutta väliäkö sillä enää on, kun en ole enää sijoitettu mihinkään tehtävään. Nuo kertausharjoitukset ovat hukkaanheitettyä hommaa, samoin kaikki koulutus, jonka sain Kosovon reissulta ja yhtälailla jo aikanaan kävi ilmi, että silloin intissä ajettu kuorma- autokortti on sotavoimissa yhtä arvoton, kuin pala vessapaperia - paitsi, että vessapaperiin voi pyyhkiä perseensä.

Yhteenvetona tästä kaikesta; vielä toissapäivänä olin suhteellisen motivoitunut ja ajattelin, että jos joku tilanne tulee ajankohtaiseksi, niin kyllä tämä tyttö on mukana. Seurasin Facebookissa varmaan kaikkia aiheeseen liittyviä ryhmiä: puolustusvoimien, aluetoimiston, naisten valmiusliiton, reserviläisten jne. Facebook- ryhmiä, vaan en seuraa enää. Nyt kun on todettu, että Suomen armeijaan ei ilmeisestikään transihmiset ole tervetulleita, niin motivaatio on vähintäänkin nollassa tai jopa pakkasen puolella. Seuraavaa kirjettä siitä firmasta en edes avaa ja haastemiehelle voi sanoa terveisiä erään tuntemani lakimiehen sanoin:"haastemies ei voi tavoitella vessasta eikä kirkosta". Tosin minähän en tänne jätä kuin haisevan paskan ihmeteltäväksi, jos tullaan enää kyselemään johonkin vähänkään sotaan viittaavaan.

Näin meidän maailmankuulut Puolustusvoimat hyödyntävät itsensä antamaa sekä henkilön siviilissä hankkimaansa koulutusta ja osaamista. Jos kenraalit sanovat, että Venäjä ei ole uhka Suomelle, niin se varmaan pitääkin paikkansa. Suomi se tässä on uhka - eikä kenellekään muulle kuin Suomelle itselleen.

Siinä sitä on minun henkilökohtaista sotahistoriaani; KFOR:ssa OF-2 ja militaryofficerin tähdet poletissa, NATO- mitali Non article 5 (jonka sai, kun vaan jaksoi viihtyä vähintään puoli vuotta), reservin alikersantiksi ja sodanajansijoitus - kaiken pohjalla nyt tullut vessapaperiksikaan kelpaamaton nollauskirje.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.