Follow by Email

perjantai 26. elokuuta 2016

Lontoo - siellä on kaikki

Kesä alkaa olla takana ja pitkä pimeä syksy ja talvi edessä. Kesällä tuli sitten käytyä Lontoossa, kuten jo vähän aikaisemmassa kirjoituksessa ounastelinkin. Kuusi päivää mittasimme Lontoon katuja ja kujia. Paljon oli tehty ennakkoon suunnitelmia ja tilattu lippuja valmiiksi. Pääsääntöisesti kannattikin tilata, mutta yksi asia meni niin päin persettä, että en voi suositella kenellekään. Ostimme netistä Madame Tussaudin vahakabinettiin liput - maksoi noin 60£ ja ne piti saada lunastettua sitten mennessä sieltä luukulta. Aikaikkunakin oli määritelty. Menimme paikan päälle hyvissä ajoin ennen meidän aikaikkunaa, vaan siellä oli niin paljon turisteja, että siitä hommasta ei ottanut mitään tolkkua. Kaksi portieeria vain rähjäsi ihmisille hermonsa menettäneenä. Mitään jonoa ei ollut, vaan sen rakennuksen ympärillä oli järjetön ihmismassa. Yritin soittaakin sinne, mutta puhelimeen vastasi joku nörtti, joka ei tiennyt mistään mitään - vain teknisiä asioita. Se siitä, jäi menemättä ja rahat takaisin saamatta. Ei ikinä enää Tussusen Vahaus kabiiniin enkä voi muillekaan suositella tuon kokemuksen jälkeen.

Olen yleensä tykännyt, että britit ei osaa juurikaan paistaa pihviä. Olen enimmäkseen saanut aika mauttomia ja kumimaisia pihvejä, mutta tällä kertaa oli joko meidän ruokapaikkavalinnat osuvampia tai sitten se kansa on oppinut jotain uutta. Vastaavasti oli aika valitettavaa, että se ainoa fish and ships, jonka tällä reissulla söin, se nyt vaan sattui olemaan huonoin syömäni koskaan. Positiivinen yllätys oli sitten se, että hotellin alakerrasta sai karjalanpaistia - no ei se sillä nimellä ollut ja oli vielä piilotettu piiraan sisään, mutta maku oli niin lähellä karjalanpaistia, että ei saa täällä kotimaassakaan aina niin täydellistä. Pitipä kokeilla itsekin heti kotiin päästyä - toimii. Ensi jouluna meillä syödään karjalanpiirasta.

Heinäkuussa on Lontoossa ja kaiketi muuallakin saarivaltiossa alennusmyynnit. Olimme varautuneet ostosreissuun kahdella matkalaukulla. Hain ennen matkaa laukut, jotka mahtuivat mukavasti sisäkkäin menomatkalle, niin ei tarvittu mennessä maksaa kuin yhdestä matkalaukusta. Takaisin tullessa oli sitten tilaa vähäpätöisille tuliaisillemme. Vähän vaatetta sun muuta krääsää ja ehkä melkein tärkeimpänä mallasviinietikkaa, jota ei jostain syystä täältä Suomesta saa juurikaan. Vaikka emme ihan mahdottomasti ehtineet vain shoppailemaan, niin kyllä nuo molemmat laukut olivat lentoyhtiön maksimipainojen sallimissa rajoissa melko täydet paluumatkalla.

Muuten oli ihan kiva taas pitkästä aikaa käydä Lontoossa. Liekö Brexitin syytä/ansiota, että oli varsinkin aasialaisia turisteja aivan järjetön määrä. Toinen lievästi häiritsevä tekijä oli, että koko kylä oli kuin Helsinki kesällä - kaikki paikat remontissa, joka haittasi kulkemista. Meidän kotimetroasemakin oli kiinni remontin vuoksi, joten tuli Lontoon bussit tutuiksi - ei se huono asia ollut, sillä nyt osaa päästä bussin toisestakin kerroksesta ruuhka- aikana pois. Lontooseen tulee varmaan vielä mentyä jatkossakin ja toivottavasti seuraavalla kerralla on enemmän aikaa. Lisäksi pitää varmaan miettiä ajankohtaa. Heinäkuussa siellä on kaikki muutkin näköjään.

Jos pitää kaupunkilomista, niin Lontoo on aika kiva. Tekemistä piisaa moneen lähtöön ja jonottamisen kulttuuria pääsee harjoittamaan toisinaan ihan kunnolla. Kannattaa suunnitella etukäteen ja olla valmiina joustamaan suunnitelmasta, niin ehtii enemmän.

Tähän tölliin en jalallani astu, vaan kierrän sen kaukaa! Kuvassa taitaa paikka olla kiinni, kun ei ole väkeä ympärillä nimeksikään.


torstai 5. toukokuuta 2016

Kuulumisia 2016

Ensin ihan alkuun pahoittelut melko harvasta kirjoittelutahdista - tai liian tiheästä - miten vaan.

Kevät on mennyt siinä missä muutkin keväät. Musiikkia olen tehnyt vähintäänkin samalla tahdilla kuin viimeiset pari vuotta muutenkin. Kaikkea en ole enää julkaissut, kun tuo Mikseri.net on nykyisin mitä on. Vaan se musiikkijutuista.

Kevät on ollut melko kalsea ja tylsä. Mitään suurta ja mullistavaa ei ole tapahtunut. Elokuvateatterimme on tuolla alakerrassa ollut kovassa käytössä, kun ei muutakaan jännää ole ollut oikein. Kesällä jossain vaiheessa mennään ehkä vajaaksi viikoksi Lontooseen. Meidän piti viisi vuotta sitten mennä Lontoossa käymään eli meno-paluu Lontooseen. Vaan siinä kävi silloin niin, että hankimme menolipun Lohjalle - täällä olemme yhä. Voi olla, että jää vieläkin tuo matka haaveeksi.

Niin, elämä on tasoittunut niin, että oloonsa on tottunut. Tällainen identiteetin melko suuri muutos on alkuun monessa tilanteessa aika haastava. Arjen tilanteet työelämässä ja kaikessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa olivat alkuun hurjan jännittäviä tilanteita. Vaan ei ole enää. Kaikkeen tottuu. Onkin tavallaan aika tylsää, että olen jo niin tottunut ja turtunut tähän olotilaani. Ei, en kadu, siitä ei ole kyse. Koko prosessi sukupuolenkorjauksineen on ollut oikea ratkaisu minulle. Jos jotain katuisin, niin se on se, että odotin liian kauan. Mutta niin tai näin, nyt elämä sujuu kuin tämä olisi aina ollutkin näin eikä koskaan aikaisemmin niin. Elän siis niin tylsää taviselämää, ettei tässä ole paljon kertomisia kenellekään.

Kirjoittelen varmaan taas, kun on jotain kerrottavaa - ehkä Lontoosta jää jotain kerrottavaa - tai minne nyt sitten tie viekään.

Hauskaa kevättä!

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uusi vuosi ja uudet kujeet, kuten sanotaan

Vaan en minä juuri mihinkään uusiin kujeisiin usko. Vuosi vaihtui ja se on ok ellei jopa aivan loistava asia. Minun vuosi 2015 ei todellakaan ollut mikään upea ja mahtava - mieleen painuva kyllä.

Hyvää koko vuodessa on,  että rakkaani leikkaus alku vuodesta oli ja meni -hyvin. Vaan äitikin meni ja se oli minulle niin suuri menetys, että ei ole suurempaa ollut toistaiseksi. Tästä nyt vaan jatketaan sitten eteen päin ja toivotaan parempaa vuotta tästä tulevasta.

Silti, vaikka ikävä onkin, niin elämä jatkuu. Elämä on ihanaa kaikesta huolimatta, kun voi olla oma itsensä ja lähellä on yksi rakas ihminen. Tämä on, mitä minulla on ja se on muuten paljon se. Siitä pidän kiinni.

Työ -  tuo juttu, joka vie ikävästi vapaa-aikaa. Siellä menee ihan ok. On ihmisiä, joiden kanssa menee hyvin ja on ihmisiä, joiden kanssa pitää vain pärjätä. Vaan näinhän se on varmaan joka työpaikalla. Itselläni on ehkä ongelma se, että pidän kiinni liikaakin omasta näkökulmastani. En vain voi mitään sille, että haluan nähdä asiat oikeudenmukaisesti ja sitä tässä maailmassa ei juurikaan ole. Ei työssä sen enempää kuin vapaa-ajallakaan. Oikeudenmukaisuus on asia, jossa olen lahjomaton - periksi en anna.

En ole juurikaan tänne kirjoitellut. Ei ole ollut paljoa kerrottavaa. Olen kuitenkin tehnyt musiikkia. Musiikki on jonkinlainen päiväkirja minulle. Musiikkini kertoo tunteistani ja mielialoistani. Syksyllä oli pitkä tauko siinäkin, sillä Ompun käyttiksen päivitettyäni loppui äänikortin toiminta ja musiikkihommat oli sillä selvä pari kuukautta. Kun päivitystä ei kuulunut, niin ostin uuden kortin ja nyt on taas tullut uutta musiikkiakin.

En lupaa mitään uutta kirjoittelua, mutta katsotaan - ehkä edelleen silloin tällöin jatkan jotain pientä kirjoittelua.

Uusi kevät koittaa - tuossa vasemmalla soittimessa on kappale minun kevättäni.